Post by Viima on Mar 12, 2010 22:48:26 GMT 2
'Muut siis ovat varmaan yön ulkona. Minä nukun täällä yksin. Mutta eihän se haittaa,' narttu mietti rauhoitellen itseään. Eikä asia juurikaan haitannut Geenaa. Nyt päähän ei mahtunut mitään, sillä väsymys oli pääsemässä voitolle Geenan ruumiissa. Estelemättä punaharja antoi unen vallata kehon.
Uni oli sekainen. Ajatukset ja päivän tapahtumat pyörivät unessa kuin villi virta, uudestaan ja uudestaan. Loppumatta.
*Geena näki itsensä äyskähtämässä Sirulle toruvasti. Moon tipahti puusta ja narttu nauroi, ei niinkään vahingoniloisena vaan siitä koska tiesi että uros tipahtaisi puusta. 'Mistä lähtien koiraeläimet ovat kiipeilleet puissa?' naaraan ajatuksetkin tuntuivat vahvasti unessa.
Kaikki tapahtunut kerrattiin alusta loppuun. Kaikki joka oli tapahtunut yläjuoksun kalaisalla järvellä. Mutta pian uneen tunki muutakin.
Geena avasi silmänsä ja huomasi makaavansa aivan muualla kuin yläjuoksun lähellä olevassa onkalossa. Tämä oli jonkin sortin - talo? Narttu kuuli pikkulapsen kiljaisun ja korvat painuivat alas äänen voimakkuudesta. Noin neljävuotias pikkulapsi tallusti suden luo, katsoi suoraan silmiin ja nauroi.
Geena ei tehnyt mitään - vielä. Lisäksi tuntui kuin olisi kahlittu paikoilleen, eikä voinut liikkua minnekkään päin. Pikkutyttö repäisi Niegen korvia, jotka olivat jo saaneet kestää kiljumista. Tätä ei villi susi kuitenkaan antanut tehdä, vaan ärähti ja puraisi lasta käteen. Kas niin. Älä koske. Narttu ärisi kuono kurtussa, ja lapsi parkui minkä jaksoi. Lapsen äiti tuli paikalle, kiljaisi, vetäisi äänekkäästi itkevän tyttönsä syliin ja huusi jotain miehelleen. Mies karjaisi vastauksen karhealla äänellä, ja haki vajasta aseen, jolla osoitti Geenaa, mielipuolinen ilme naamallaan. Geena ei liikkunut minnekkään, koska ei ollut tarve. Uni tuntui todelliselta, paitsi jalat eivät toimineet kuten käskettiin. Kauaa eriskummallisella sudella ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä näitä asioita. Uni tuntui pelottavan todelliselta, muttei silti ollut totta. Kai. Korvia vihlova pamahdus ja susi kaatui kylmälle laattalattialle.
Geena heräsi ja huomasi olevansa edelleen onkalossa, jonne oli käpertynyt nukkumaan. Olipas kyllä kummallinen uni. Ei sitä painajaiseksi voinut sanoa, muttei kyllä hyväksi uneksikaan. - Mielikuvitusta ainakin riittää, narttu sanoi ääneen ja naurahti omille unilleen. Nyt susi nousi onkalosta ja astui vihreälle nurmelle. Geenan valkoselkäinen ruumis kääntyi mutkiin, kun susi laski etuvartalonsa lähelle maanpintaa ja takajalat pysyivät suorana. Tässä asennossa susi haukotteli ja venyytteli.
- Olettekos te jo hereillä, Niege kysyi toisilta pirteästi.
//Hmm, innostuin kirjoittamaan. Vähän. 8D //
Uni oli sekainen. Ajatukset ja päivän tapahtumat pyörivät unessa kuin villi virta, uudestaan ja uudestaan. Loppumatta.
*Geena näki itsensä äyskähtämässä Sirulle toruvasti. Moon tipahti puusta ja narttu nauroi, ei niinkään vahingoniloisena vaan siitä koska tiesi että uros tipahtaisi puusta. 'Mistä lähtien koiraeläimet ovat kiipeilleet puissa?' naaraan ajatuksetkin tuntuivat vahvasti unessa.
Kaikki tapahtunut kerrattiin alusta loppuun. Kaikki joka oli tapahtunut yläjuoksun kalaisalla järvellä. Mutta pian uneen tunki muutakin.
Geena avasi silmänsä ja huomasi makaavansa aivan muualla kuin yläjuoksun lähellä olevassa onkalossa. Tämä oli jonkin sortin - talo? Narttu kuuli pikkulapsen kiljaisun ja korvat painuivat alas äänen voimakkuudesta. Noin neljävuotias pikkulapsi tallusti suden luo, katsoi suoraan silmiin ja nauroi.
Geena ei tehnyt mitään - vielä. Lisäksi tuntui kuin olisi kahlittu paikoilleen, eikä voinut liikkua minnekkään päin. Pikkutyttö repäisi Niegen korvia, jotka olivat jo saaneet kestää kiljumista. Tätä ei villi susi kuitenkaan antanut tehdä, vaan ärähti ja puraisi lasta käteen. Kas niin. Älä koske. Narttu ärisi kuono kurtussa, ja lapsi parkui minkä jaksoi. Lapsen äiti tuli paikalle, kiljaisi, vetäisi äänekkäästi itkevän tyttönsä syliin ja huusi jotain miehelleen. Mies karjaisi vastauksen karhealla äänellä, ja haki vajasta aseen, jolla osoitti Geenaa, mielipuolinen ilme naamallaan. Geena ei liikkunut minnekkään, koska ei ollut tarve. Uni tuntui todelliselta, paitsi jalat eivät toimineet kuten käskettiin. Kauaa eriskummallisella sudella ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä näitä asioita. Uni tuntui pelottavan todelliselta, muttei silti ollut totta. Kai. Korvia vihlova pamahdus ja susi kaatui kylmälle laattalattialle.
Geena heräsi ja huomasi olevansa edelleen onkalossa, jonne oli käpertynyt nukkumaan. Olipas kyllä kummallinen uni. Ei sitä painajaiseksi voinut sanoa, muttei kyllä hyväksi uneksikaan. - Mielikuvitusta ainakin riittää, narttu sanoi ääneen ja naurahti omille unilleen. Nyt susi nousi onkalosta ja astui vihreälle nurmelle. Geenan valkoselkäinen ruumis kääntyi mutkiin, kun susi laski etuvartalonsa lähelle maanpintaa ja takajalat pysyivät suorana. Tässä asennossa susi haukotteli ja venyytteli.
- Olettekos te jo hereillä, Niege kysyi toisilta pirteästi.
//Hmm, innostuin kirjoittamaan. Vähän. 8D //