Yläjuoksulla juostaan

[kati]

Juuri kun Siru oli alkanut määräilemään paikkoja leikkiin, Nien painoi tassunsa pennun pään päälle rauhoittaakseen tahtia ja hyväksyi samalla pienen uroksen viestinviejäkseen oikein kehujen kera. Ilmeisesti punaharja ei ollut odottanut niin pienen koiran juoksevan niin nopeasti.
Samassa Siru ulvahti ja heittäytyi selälleen. Geena näytti olevan hieman hukassa, joten Osir meni pennun viereen ja katsoi pennun tassua tarkemmin.
- Ei se sen kummallisempaa ole. Kunhan kivi saadaan pois ja jalka huuhdellaan verestä niin sen pitäis olla ok.
Uros nappasi hampaillaan kiinni kivestä ja sai sen näppärästi irti toisella yrityksellä. Kivi näytti olevan entinen keihäänkärki. Osir heitti kiven metikköön ja katsoi sitten Sirun veristä käpälää.
- Sitten pitäisi saada putsattua tuo veri pois.
Uros virnisti ja katsoi sitten Geenaan.
- Tämä tarkoittanee sitä että jos et tiedä mitään lähellä sijaitsevaa lampea tai vastaavaa niin meidän pitää varmaan kääntyä ja mennä takaisin yläjuoksulle.

// Multa taas lyhyempi versio ^^//

[larena]

//Olinko minä katin jälkeen?//

[kati]

//Olipa hyvinni //

[pintus]

//Ängen mukaan varmaan piakkoin Moonilla, jos ei Mulle seuraa passaa metässä//

[pintus]

//Muuten lartsu muoki inspiroi musa:----D

[kati]

//Joo, mun puolest saat työntyy vaik Geenan jälkee, jos Viimal tai larenal ei oo mitää sitä vastaa ^^ //

[pintus]

//Viima, minäkin tulen tänne sitten moonin kanssa. Teeppä uusi järjestys /

[kati]

//Sanoisin et pidetää tällane järkkä; Viima, mä, larena, pintus
Käviskö? Eli nyt tulis larena minkä jälkee pintus vois työntää Moonin tänne?//

[pintus]

//Juu käypi.

[larena]

-Lammelle päin siis ,Siru kailottija lähti kävelemään takaisin päin. Siru oli kävellyt jo aikapitkän matkan ja katsahti taakseen seurasivatko toi set häntä. Koska siru käveli samalla eteenpäin,kun katsoi taakse. Lopputulos oli se,että kun eteen sattui ensimmäinen puu,juuri silloin tuo pikkupölisiä käänti kasvonsa siihen suuntaan ja ...pumps pennun kuonossa oli ihana arpi. Hiljaisuus,jonka rikkoi kaukaa kuuluva molskaus... -Tuonne päin siellä on lampi ja me löydämme sen!- Juuppiaijei päästään uimaan koiraa! Pentu pinkaisi vauhtiin ja oho kuinka kävikin liika innostus koitui kohtaloksi. Siru ei katsonut minne juoksi vaan pyyhelsi suoraan isoon lammikkoon!

Siru kömpi pois lamesta ja alkoi irvistellä lammelle. Pentu tiesi,että se oli turhaa koska lampi ei elänyt. Sirun mielestä se oli hauskaa,joten hän jatkoi sitä kunnes pulpsahti toisen kerran lampeen. Tälläkin kertaa pentu kömpi lammikosta pois,mutta sinkoutui Geenan etujallkojen alle ja pysyi siellä.

//Tälläistä sitten tovoisin,että kaikki kirjoittaisivat mahdollisimman pian koska keksin jo mitä seuraavaksi kirjoitan! 8---D//

[pintus]

//Joo, ja nyt minä!//

Tuuli havisi korvissa, kun Moonlight asteli yläjuoksua pitkin. Herra huomasi vedestä loikkivan virtaa vasten suuria ja mehevännäköisiä kirjolohia. Tuo kävi heti kyttäämään pienen vesiputouksen (siis sellaisen, joka on varmaan teeveen kokoinen) luo. Kalat suorastaan loikkivat tuon silmille. <vesi virraten loiskui tuon tassuja vasten. Näki jo kaukaa mehevän kirjolohen, ja oli valmiina pyydystämään sitä. Kala ui virtaa vasten aika nopsakasti, olihan se suuri.
"Hop" Uros tuiskasi ja yritti napata kissamaisesti kalaa tassuillaan. Mutta kala oli ovelampi ja pääsi karkuun.
"Voi jeesus! Se oli varmaan isoin, minkä olen koskaan nähdyt! Perehana!" Moon huusi raivoissaan, kun kalaa ei tullut. Seuraavalla kerralla onnisti hieman. Tuo sai kii paljon pienemmän kalan.

Uros hyppäsi järvestä kala suussaan ja jatkoi matkaansa etsien syömäpaikkaa. Kuuli jonkin äänen, aivan kuin joku olisi törmännyt puuhun. Nostaen juoksun Moonlight ryntäsi ääntä päin lammelle, muttei nähnyt siellä ketään. Meni viereisen puun alle ja hyppäsi sinne. Pääsi hypätyksi aika korkealle, olihan tuolla vahvat takajalat. Oksalla maaten uros alkoi syödä kalaansa.

[Viima]

// Joo, käypi tämä minulle. :-----)) //

Geena Nien Katsoi tarkkaavaisena ja hieman huolestuneena Osiria. Koira näytti tietävän, mitä tehdä ja susinarttu päätti vain seurata sivusta. Siru taas, mikä kummallinen pentu! Ensiksi on ihan hirveä hätä ja verta vuotaa ja kaikkea... Ja sitten tepastellaankin järvelle aivan terhakasti, niinkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Erittäin kummallista, punaharja totesi ja lähti seuraamaan Sirua.

Geena katsoi kun pentu söhläsi vedessä, mutta tarkensi aistejaan huomatessaan lähistöllä toisen koiraeläimen. Kun Siru pinkoi tuon jalkojen alle, susi seisoi hetken paikallaan kummastuneena ja lähti sitten kohti tuon tuntemattoman hajua. Eikä kestänyt kauaakaan, kun harmaasilmä jo huomasi elikon - puussa. Mistä lähtien koiraeläimet ovat olleet - tuota - oravia? Urokselle näytti kala maistuvan, ja turkin pohjavärinä toimi harmaa.
- Kukas sinä mahdat olla? Geenie huikkasi tuolle.

[pintus]

//Nyt on siis tuo kati ja sitten lartsu ja mä?//

[Viima]

// Niin mie ainakin ymmärsin. Eli juujuu. : )) //

[kati]

Osr katsoi reippaasti kohti yläjuoksua suunnistavaa pentua pää kallellaan. Oliko muka mahdollista että pentu oli toipunut kivestä noin nopeasti? Uros vilkaisi pennun perään lähtenyttä naarasta ennen kuin lähti itsekin matkaan.
Saapuessaan yläjuoksulle Osir pysähtyi ja seurasi hetken kun Siru leikki videssä. Uroksen antaessa katseensa kiertää, tämä huomasi Geenan katsovan yhden puun oksistoon. Uros kallisti aavistuksen päätään ja meni nartun vierelle katsoen lopulta itsekin ylöspäin. Osir katseli kiinnostuneena puuhun kavunnutta urosta käännellen päätään. Toinen oli ilmeisesti syömässä, mutta miksi kiivetä puuhun kun mikään ei uhannut maassakaan?
Geena kysyi toiselta nimeä. Uroskin jäi odottamaan vastausta, mutta vilkaisi kuitenkin välissä rannalla touhuavaa Sirua.