Yläjuoksulla juostaan

[larena]

Siru näki toiset juttelemassa jollekkin toiselle,pennun ajatukset keskeytyivät ja Siru lähti loikkimaan sinnepäin missä muut olivat. Sirukin huomasi oudon uroksen,joka keikkui puussa. -kuka sä oot ja mitä sä täällä teet ja miks sä oot puussa,Siru kysyi vähän töykeästi sillä pentu huomasi,että Osirin ja Geenen kiinnostus pysyi tulokkaassa. Siru marssi häntä soran pystyssä nigen vatsan alle ja jäi sinne. Kohta Geenan vatsan alta kuului pieni kuiskaus: -Joko se meni?



// Tuli vähän lyhkäinen mus seuraavalla kerralla sit pidempää. Juups! :---D//

[pintus]

Uros syötyään heitti ruodot muualle ja huomasi kaksi muuta koiraeläintä tuon alapuolella.
Katsoi pitkään punaharjaan ja sitten pieneen urokseen tuon vierellä.
'Jaajaa, joitain koiria kenties..' Moon mietti ja ei huomannut tippuvansa maahan pää edellä. Pystyyn nousten tuo ravisteli turkistaan ja harmasta harjastaa irtohiekan ja kiroili tippumiselleen.
"Jumankeuta!" Uros tuiskasi hiljaa kullen nartun kysyvän tuolta jotain. Moonlight huomasi pienen pennun ryömivän nartun alle ja esitti törkeästi kysymyksensä. Katsoi vihaisesti pentuun ja aukaisi suunsa:
"Olisit nyt hieman kohteliaampi uusille tulokkaille. Olen Moonlight, mutta sanokaa ihan vain Mooniksi" Herra kertoi noille. -Tästä lähtien taidan jättää puut rauhaan..., tuo myönsi itsekseen ja uteliaana kysyi noilta:
"Keitäs sitten te olette?" sanoen maahan istahtaen katse häijysti pennun silmiin naulittuna.

[Viima]

Geenan hiuomio oli keskittynyt tuohon uuteen koiraeläimeen, joka tippui juuri puusta.
'Enkös minä sanonut, ettei koirat elä puussa?'
Punaharja sihahti Sirun töykeälle kysymykselle. No, ainakin pentu kysyi asian, ettei toisten tarvinnut sitä kysyä. Omituista, joka kohtaamisesssa sama etiketti; ensin sanotaan nimet ja sitten tutustutaan. Sitten ollaankin jo kavereita. Narttu huokaisi, ja kohotti taas harmaiden silmiensä katseen. Moonlight, tuo painoi mieleensä. Moon.
- Geena Nien. Erinlaisia lempinimiäkin on, mutten jaksa luetella. Sanojensa vastapainoksi Niege hymyili kallistaen päätään aavistuksen verran.
- Olet varmaan tullut juuri, vai...? Minä en ainakaan ole nähnyt sinua vielä.
Tuo piti hymyään vioelä hetken yllä, kunnes huomasi valon muuttuvan aivan pikkuriikkisen punaiseksi.
'Auringonlasku,' narttu totesi mielessään. Sitä olisi varmasti upea katsoa tuolta läheiseltä mäeltä. Se oli jonkinlaisen matkan päässä, mutta iltaan olisi vielä aikaa. Tuon mieleen välähti kaikkien neljän katselu, kun auringon puna leikki viimeisillään ilmassa. Sitten se vetäytyisi yöpuulle, niinkuin hekin. Se olisi upeaa - mutta katsotaan nyt.

[kati]

//skippaus... en keksi mitää järkevää kirjotettavaa joten olen hiljaa ^^ eliks Osir seuraileepi sivusta//

[pintus]

//Lartsu!! Hyviä uutisia: On sinun vuorosi!!

[larena]

Sirun silmät suurenivat isoiksi pyöreiksi palloiksi jotka vimmatusti tuijottivat tuota Mooniksi kutsuttua sutta. -Sinä olet ilkeä,Siru sanoi Moonielle ja irvisti. Siru loikki kepeästi Osirin vierelle ja kuiskasi:-Tuo uusi on aika himputin ärsyttävä puussa keikkuva susi ja tässä se nähdään,että koirat on parhaita. sen sanottuaan Siru meni nuuskimaan Moonia lähempää. uden tulokkaan tuoksu vaikutti perin kalan hajulta. Nyty Siru huomasi auringonlaskun ja haukotus... pentua alkoi väsyttää. -Nyt kyllä tulee tupenrapinat,siru sanoi hiljaa ja sitten pentu makasi pienessä kerässä suoraan Moonien edessä.

Sirun unet herätti pieni tuulenvire. Ensiksi pennunn korva värähti sitten koko pentu seisoi pystyssä ja kimpoili vimmatusti paikasta toiseen. sirun silmät sokaistuivat auringonlaskusa ja pentu muisti mitä hänen piti tehdä. Siru lähti kiipeämään puuhun. Siru oli yrittänyt jo monta kertaa ja viimeisellä se onnistui. Siru pääsi latvaan katselemaan auringonlaskua.

// outoa tekstiä,mutta minkäs sille voi ?//

[pintus]

Moon ei välittänyt pennusta, mutta auringonlaskusta kylläkin. Uros käveli Nienin viereen ja istahti ihailemaan auringon viimeisiä säteitä. Tuuli hieman riehtoen tuon turkkia. Kevyein askelin tuo käveli suuren mäen luo, että saisi ihan varmasti nähdä viimeisenkin säteen.
"Tulkaa tekin!" Moonlight huikkasi muille ja katseli samalla aurinkoa.
Hymy hieman hyytyneenä tuo tapitti auringon nukkumaanmenoa. Punertavia säteitä loisteli kaikkialle.
'Milloin viimeksi näin jotain näin kaunista?' herra kysyi itseltään.

[Viima]

Geena hymähti vaisusti ja loikkasi kepeästi läheisen kiven päälle, tarkastelemaan auringon säteitä. Puita oli edessä, mutta niiden välistä hehkui alati vaihtelevia, oranssinpunaisia juovia. Kuin revontulet ne halkoivat ilmaa, lämpimän sävyisinä, pehmeinä. Puut loivat suoria varjoja metsään, joka pimentyi hetki hetkeltä.
Ennenkuin narttu aavistikaan, oli aurinko jo kadonnut. Pimeä nousi selän takaa, samaan aikaan kun viimeisinkin valo jäi puunrajaan. Oikeastaan punaharja oli kaivannut yötä. Sen hiljaisuutta, pimeyttä ja rauhallisuutta.
- Mennäänkö etsimään yösuoja? Niege sanoi heleällä äänellä, lempeä hymy naamallaan. Tummahko susi liisi hetken puiden välissä, kunnes jarrutti erään suojan kohdalle. Kaksi lohkaretta, sortuneet takana komeilevasta kalliosta. Ne muodostivat luolantapaisen sateensuojan, jonne he kaikki mahtuisivat.
Narttu käpertyi kerälle nurkkaan, odottamaan kun toiset tulivat. Ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle, kun Geena sulki silmänsä.

[kati]

Osir katsoi uutta tulokasta hieman ihmeissään, mutta ystävällisesti. Toinen esittäytyi Mooniksi.
"Osir" uros vastasi lyhyesti kuunnellen ja seuraten sitten pienen pennun ja uuden tulokkaan vihanpitoa. 'Kiintoisaa... Mikäs nyt meni pieleen?' uros mietti samalla, kun Moonlight huomautti auringonlaskusta ja lähti jo Geenan kanssa katsomaan auringonlaskua. Pieni ruskea uros nosti toista kulmaansa katsoessaan kahta harmaaturkkista. Geenan tämä vielä uskoikin katsovan auringonlaskua silmät säkenöiden, mutta että uusi tulokas Moon katsoisi sitä mulkaistuaan ensin pahasti Sirua? 'Nojaa... Katsotaan sitten auringonlaskua jos se nyt niin ihmeellistä on' Niine ajatuksineen Osir istahti puun viereen ja seuraili eläinten vaihtoa.

Auringon kadottua, olivat kadonneet myös suurin osa linnuista. Pöllöt ja lepakot sen sijaan olivat tulleet esille ja lähtivät yksi toisensa perään saalistamaan. Podengo uros seurasi tarkasti yhden suuren huuhkajan lentoa pysytellen matalana ja hiljaa. Ketuilta opittu varautuneisuus suuria lintuja kohtaan oli ja pysyi uroksen takaraivossa, vaikkei omalle kohdalle ollutkaan osunut yhtäkään nälkäistä yöliitäjää.
Geenan ehdottaessa yösuojan etsimistä, Osir nousi seisomaan ja lähti naaraan perään. Pitkään he eivät joutuneet matkaamaan kun he saapuivatkin jo eräänlaisen suojan kohdalle. Pientä urosta ei kuitenkaan väsyttänyt ja yö oli muutenkin enemmän opittu valvonta aika kuin päivä kuumine auringonpaisteineen.
-Pyörähdän hieman ympäristössä... Älkää suotta odottako minua nukkumaan.
Niine sanoineen pieni ruskea uros hävisi kuun ja tähtien heikosti valaisemaan metsikköön vähin äänin.

//Että sellaista........ seuraava ^^ //

[larena]

Siru näki,että Moonie meni istumaan geenan viereen ja huusi puunlatvasta:-Mooni tykkää Geenasta ja Geena tykkää Moonista. Kun pentu oli sanonut tämän se meni nukkumaan muiden kanssa. Kun Osir lähti metsään Sirupa lähti hiljaa hiipien tämän perään. Sirun hauskan pidon keskeytti keppi joka oli räsähtänyt poikki kun pentu oli innoissaan hypännyt sen päälle. Siru itsekkin säikähti tätä ja hyppäsi eteenpäin ja kynsi suoraan kiveen. Sirusta tuntui siltä,että vaarat hakeutuivat tämän luo. Mutta miten se oli mahdollista. Siru kiersi kauempaa Osirin,mutta pysyi näkö etäisyydellä kunnes hyppäsi Osirin eteen ja huusi:-Böö!!


// vähän lyhyttä,mutta Siru koheltaa...//

[pintus]

//Sorry, meikäläinen oli näppäinvian vanki.//

Hetken oli aivan hiljaista. Uros punastui hieman pienen pennun huudolle, mutta alkoi vihaisesti murista. Korvat luimistaen tuo katsoi pois liukenevaa nilvakasta. Seurasi minne punaharjainen narttu Nien meni, ja seurasi perässä. Herra jäi kuitenkin ulos nukkumaan, eihän tuo ollut laumassa.
- Jään tähän.., sanoi hiljaa ja kävi makuulteen katsellen taivaalla sykkiviä tähtiä. Yö pimeni nopeasti, eikä Moonlight niminen susi saanut silloin unta. Tuo oli aivan lumoissaan tähtien suhteen. Tuuli riepotteli hiljalleen harmaan uroksen palsia harjaa ja tuuheaa huiskuhäntää.

[Viima]

Geena Nien kuunteli Osirin asian yösuojasta.
- Selvä. Tervetuloa sitten. Sanojensa päätteeksi nartulta irtosi hymy ja nyökkäys.
Pienen pennun pelleilyyn narttu ei viitsinyt puuttua. Olihan ihan Sirun omaa tyhmyyttä, jos tahtoi tehdä huonon vaikutuksen. Lisäksi Geenalla ei ollut mitään tunteita Moonia kohtaan. Joskus penikka oli ärsyttävä.
Niine ajatuksineen susi huokaisi ja vetäytyi uneen.

// Lyhyttäkö? Todella. :-------/ \\

[kati]

Osir hölkkäsi ripeästi, mutta rennosti öisessä metsässä. Yö tuntui rauhalliselta, vaikka uroksen yli liisikin muutama lepakko ja yksi pöllö. Uros hidasti vauhtiaan ohittaessaan uros hirven, joka käyskenteli rauhassa ruoan haku reissulla.
Sekä hirven että koiran päät kuitenkin kohottuivat valppaina kun jossain raksahti oksa. Pian sen jälkeen hirvi loikki pakoon kun uinuvaan metsään kajahti pensaasta esiin hypänneen pennun huuto.
-Eikö sinun kannattaisi ennemminkin olla siellä luolassa?
Uros kysyi pennulta sanomatta tämän härinneen hieman uroksen retkeä. Tämä ei näkynyt kuitenkaan ollenkaan ulos päin.
-Lähdetkö mukaan kävelemään?
Uros kysyi vielä kääntyen jo puoliksi niin että olisi valmis jatkamaan matkaa.

//anteeksi kesto!//

[larena]

-Minä,mukaan, jee!Tietysti Siru halusi mukaan kävelylle. Pentu loikkasi Osirin vierelle ja heilauttihäntää ja juoksi hieman edelle. -Nyt minä menen nukkumaan ja ja no hei hei! Siru pinkaisi nopeasti Nienin ja Moonien luokse. Ja herätti heidät. -Ette arvaakkaan mitä näin, Siru sanoi hengästyneenä. -No näin ihan hirveän ison susi lauman tuolla matsässä aika samanlaisia kuin Geena ja oli ne isoja kyllä juu! tietysti pentu valehteli koska ei halunnut nukkua ja kun toiset nukkui, silloin Siruakin alkoi väsyttää.
-No lähdettekö katsomaan, Siru kysyi ja virnisti. kuitenkin sillä tavalla ettei erottanut,että hän huijasi.

// Kestoko... ei se yhtään haittaa ei ei! //

[pintus]

// Antakaa anteeks, en oo kirjottanu pitkii aikoihin :-----3 //

Moon loikahti pystyyn kuullessaan Sirun äänen. Uros pudisteli päätään ja sanoi tuolle:
"Anteeksi, en taida tulla."
Herra kallisteli päätään pieni virne naamallaan ja liukeni pois paikalta, kun katseet välttivät. Moon pysytteli kylläkin vielä yläuoksun tuntumassa, kaloja narraamassa ihan huvikseen.