Kaupungin alueella

[Viima]

// Aloittelempas nyt Myslillä tänne. //

Oli yö, kalsea ja sateinen sellainen. Muutama katulamppu paloi, suurin osa oli jo sammuneita. Yhden lampun oranssihtava valo toi esiin harmaan naarassuden, joka liikkui yksin kaupungin raunioilla.

Mysli vilkuili graffiteilla maalattuja seiniä. Ne olivat räikeitä - vaikkeivat erottuneetkaan kunnolla pimeässä.
Ei kuulunut ääntä. Paitsi nartun kävely. Askellus, toinen, hiljaisuus.
Suu avautui, ja Mysli huokaisi.
'Hoaah, ei ketään.'
Pieni räsähdys halkaisi hiljaisuuden.
Lähimmästä katulampusta oli palanut sulake, siitä se kuului.
Ei, lamppu paloi. Tämä ääni oli lähtenyt jostain muualta.

Mysli ei pelännyt, mutta oli epävarma.
'kuvittelen vain.'
Lamppuja, seiniä ja vesilammikoita. Ei muuta. Paitsi pimeys, jossa voisi olla mitä vain - sutta ei silti pelottanut.
Mysli istahti katulampun alle. Siniset silmät hohtivat epävarmuutta.

[kati]

//Voinkosta tulla Lizin kera Myslin kaveriksi? //

[Viima]

//Tokitoki, tervetuloa!: )) \\

[kati]

Kengitetyt kaviot kopisivat aikoja sitten asfaltoitua tietä pitkin. Halkeilleen asfaltin raosta kasvoi keltainen, värisevän lampun valoa tavoitteleva voikukka. Kopina kaikui rakennusten jo osin rappeutuneista seinistä.
Suuri, musta hevonen käveli katulampun ali kohottaen katseensa kerrostalon alimman kerroksen avonaiseen ikkunaan. Tamma pysähtyi ja katseli hetken lepattavaa repaleista verhoa ennen kuin jatkoi tasaista käyntiä eteenpäin.

Räsähdys. Musta friisiläinen kavahti hieman, seisahtui jännittyen ja katsoi korvat hörössä, pää ylhäällä katsellen ympärilleen. Hetken tamma pidätti hengitystäänkin, mutta rauhoittui pian, kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Matka jatkui.
Musta friisiläistamma puhalsi ilmaa sieraimistaan. Ilma höyrysi aavistuksen. Taisi lämpötila olla tippunut juuri ja juuri alle nollan. Liz ravisti päätään saaden paksun harjansa sekoittumaan, mutta samassa tamma nosti jälleen päätään korvat pystyssä. Tällä kertaa tamma oli kuitenkin nähnyt jotain, mikä sai tämän epävarmaksi.
Katulampun alla istui sinisilmäinen susi. Mitä tästäkin kehittyisi?

// Sellaista sitten ^^ //

[Viima]

Mysli palasi maan pinnalle kuullessaan kopinaa.
Eipä kestänyt kauaakaan, kun musta ja suuri tamma ilmestyi esiin pimeyden verhosta. Mysli ei nähnyt tulokasta kovinkaan hyvin, sillä edes suden silmät eivät pystyneet näkemään täydellisesti säkkipimeässä. Ja hevonenkin oli musta kuin pimeys.

Tumma narttu ei pahemmin välittänyt hevosista, useimmiten ne tarkoittivat valkoharjalle saalista. Tällä kertaa tosin sudella ei ollut nälkä, eikä Mysli muutenkaan pystyisi kaatamaan suurta mustaa hevosta yksin, ellei tahtoisi päästä hengestään. Se olisi jo hullua.
Tamma näytti muutenkin vahvalta - ehkä koonsa vuoksi - joten ei kannattaisi haastaa riitaa. Katsotaan nyt, mitä tästä tulisi, ja jos tulisi liikaa erimielisyyksiä, kannattaisi harkita pakoa. Mutta ei vielä.

- Hei, olen Mysli. Narttu esitteli itsensä hiljaa, kuitenkin kuultavasti ja hieman epävarmalla äänellä.
Toinen mitä luultavemmin ymmärtäisi myös esitellä itsensä.

[kati]

Suuri, musta tamma pyöritteli hieman korviaan, mutta paikalla ei kuulunut olevan muita susia kuin tuo harmaa. Friisiläistamma heilautti hieman tuuheaa häntäänsä toisen esittäytyessä.
- Minä olen Pie Papillon. Tutummin vain Liz.
Tamma esitteli itsensä kohteliaasti ja käveli jälleen varjoihin ilmestyen kuitenkin pian saman katulampun alle Myslin kanssa. Vaikka koko ero oli huomattava, taisi musta friisiläinen olla varautuneempi.

Hetken Papillon vain silmäili valkoharjaista sutta, mutta alkoi vähitellen rentoutua. Ei toinen varmaankaan hyökkäisi, sillä muuten se olisi tehnyt sen jo.
Vaikka tamma ajattelikin näin, vielä pieni osa oli varautunut. Mitään puheenaihetta tamma ei keksinyt. Mitään aihetta, mistä voisi puhua, ei tullut mieleen. Miten susien kanssa yleensäkin puhuttiin? Tamma heilautti korvaansa ja katsoi hieman kysyen suteen. Keksisikö toinen puheenaihetta?

//Kuten varmaan huomasit, ideat vähän hakoteillä ^^'//

[Viima]

// Hehheh, niinpä taitaa olla minullakin. : )) \\

Valkoharja vailkaisi varovasti mustaa tammaa.
"Minä olen Pie Papillon. Tutummin vain Liz."
Mysli nyökkäsi toiselle. Pie Papilloniksi esittäytynyt tamma oli ymmärtänyt esitellä itsensä.
Narttu vain katsoi toista lumoutuneena karvan mustuudesta ja näkymättömyydestä pimeässä. Ennen kuin susi kerkesi toipua ajatuksistaan, oli Liz ilmestynyt saman lampun alle.

Mysli puraisi huultaan miettiessään jotain puheenaihetta. Pää oli perusteellisen tyhjä.
- Ööm... Oletko tavannut täällä vielä ketään?
Ei mikään hyvä kysymys, mutta kelpasi kai muusta puheesta. Susi vaistosi, että Liz rentoutui hieman. Myslikin päästi liian jännityksen menemään. Olo on nyt paljon rennompi.

//Eeeh, anteeksi tuli todella lyhyt, kun on hieman kiire. :----/\\

[kati]

Papillon katseli harmaata, valkoharjaista sutta ja huomasi tämänkin olevan hieman jännittynyt. Pieni puraisu huuleenkaan ei jäänyt tumman ruskeilta silmiltä huomaamatta. Toinen aloitti suhteellisen helpolla puheenaiheella, mikä sopi mainiosti tummalle friisiläiselle.
- Sinua lukuun ottamatta, en ole.
Tamma vastasi ja laski päätään niin vähän, ettei sitä erottanut.
- Entäs itse?
Liz päätti pysytellä vielä vähän aikaa turvallisissa aiheissa, ennen kuin voisi alkaa kokeilemaan muita aiheita.

Kuuluva paukahdus sai suuren mustan friisiläistamman hypähtämään hieman sivulle päin ja kohottamaan päänsä äänen tulonlähdettä kohden. Tamma silmäili taloja, kunnes huomasi yhden ikkunan takana räiskähtävän valon ennen kuin pimeys valtasi sen jälleen. Liz laski päätään ja ravisteli sitä. Se ei ollut koskaan pitänyt kovista paukahduksista tai vastaavista.
Tamman avatessa silmänsä, tämä katsoi valkoharjaiseen suteen.
- Anteeksi tuosta... En vain voi sietää paukahduksia.
Papillon pahoitteli asiaa ja yritti vähitellen rentoutua. Hehän olivat vain kaupungissa. Siellä oli aina ollut ylimääräisiä ääniä.
- Oletko käynyt jossain muualla kuin täällä kaupungissa?
Musta friisiläinen kysyi vain tasoittuakseen taas vähitellen.

//Lyhyillä pärjätään hyvin //

[Viima]

Mysli nyökkäsi toisen vastaukselle.
Liz ei ollut vielä nähnyt muita. Niinkuin ei hänkään. Narttu kuunteli toisen kysymyksen, joka oli arvattavissa. "Entäs itse?"
- Minäkään en ole vielä nähnyt muita. Mysli oli oikeastaan aika helpottunut tästä asiasta. Ei ollut tavannut vielä muita, jotka saattaisivat olla joitain suuria, agressiivisia eläimiä. Liz tosin oli suuri, mutta vaikutti erittäin mukavalta. Mysli ei ole koskaan ennen keskustellut hevosen kanssa mistään, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Ei ainakaan vaikuta lainkaan pahalta.

Kova paukahdus havahdutti valkoharjan takaisin maan päälle. Mysli terästi korvansa, ja sai selville, mistä ääni tuli. Erään ikkunan valo kuihtui.
Pie Papillonkin oli huomannut äänen, säikähtänyt sitä, ja pahoitteli nyt käytöstään sudelle.
- Ei mitään, kyllä se minunkin korvilleni kävi. Mysli piti pienen tauon. - En ole käynyt vielä muualla... Pitäisi varmaan jossain välissä harkita menoa muualle. Mutta tässä kaupungissa on kyllä aika paljon tutkittavaa, Mysli sanoi, ja virnisti hevoselle pienesti.

Yön pimeys oli kadonnut hieman. Edelleen oli pimeää, mutta ei ihan säkkipimeää. Nyt näki jo paljon paremmin.
- Mennäänkö tutkimaan tätä kaupunkia enemmän, vai pysytäänkö vain tässä? Nyt oli Myslin olo turvattu. Narttu ei juurikaan enään epäillyt, että Liz olisi jotenkin... liian vieras hänelle? Tässähän oltiin menossa ystävystymisen suuntaan.
Narttu heilautti häntäänsä, odotellessaan toisen vastausta.

// Joo, mennään vaan lyhyillä, vaikkei nyt tullut mitään ihan lyhyttä roolausta. :-----D\\

[larena]

//Voisikos George ja mä tulla,kun en jaksais alottaa uutta. :-----B//

[kati]

//Tulkaa vaan, lykkää vaikka tähän väliin kun en keksi mitään mitä kirjottaa eli järkkä; Viima, larena, mä //

[larena]

// Siis lyhyttä no siin oonki hyvä. :--B//

Roge kulki kaupungin varjoissa ja kuuli ääniä. Hmm kiintoisaa noita vois vakoilla,se sanoi itselleen ja lähti hipsimään kahden hahmon perässä. Georgelta ei kuulunut yhtään ääntä,kun hän astui eteenpäin olihan hän kissaeläin. "-Ehkä pitäisi mennä esitäytymään,Roge mieti?"
Roge juoksi lujaa vauhtia ja kääntyi ensimmäisestä kulmasta,joka tuli eteen. -Ääk umpikuja apua äiti auta höm äiti on kuollu no joku vaan mut ei äiti! George juoksi päin friisiläishevosta. Tumps! Hyyvää iiltaa aarvoon neeii diit,Roge sössötti. Pääparka se on just mun heikko kohta.

OK Tere mitä kuuluu mä oon George mut sanokaapliis Roge,sanoi Roge.


//Ollako tuo lyhyt?//

[kati]

Papillon nyökkäsi toisen ehdotukselle paikan tutkimisesta.
- Kävellään vaikka ensin vähän aikaa täällä ja tutkitaan muita paikkoja sitten auringon noustua.
Musta friisiläinen kääntyi ja lähti kävelemään katua pitkin kadoten välillä hämärään. Toinen ei ollut nähnyt vielä muita, mikä sinänsä oli ehkä jopa helpotus tammalle, sillä tämä ei ollut ihan varma olisiko jäänyt juttelemaan jos vastassa olisi ollut kolmekin sutta. Mysliin tämä kuitenkin uskoi voivansa luottaa edes sen verran ettei tämä hyökkäisi heti silmän välttäessä mustan hevosen kimppuun.

Musta friisiläinen oli päässyt juuri yhden kapean kujan kohdalle, kun tämä pysähtyi ja tähyili pimeyteen korvat hörössä. Tämä oli varma, että oli kuullut jonkun puhuvan. Juoksuaskelten äänet kaikuivat kujaa ympäröivissä sementti seinissä kun joku lähestyi. Samassa Liz näki kellertävän salaman ampaisevan päin ja tunsi kuinka tämä törmäsi tamman lapaan.
Papillon kääntyi suoraan tulijaa kohden ripeällä takaosakäännöksellä ja katsoi nyt jotain sössöttävää gepardia joka esitteli itsensä Georgeksi, tai noh Rogeksi.
Liz katseli toista pidätellen vieläkin pakoviettiään eikä saanut aluksi sanojakaan suustaan koska sisimmän taistelu oli kova koska gepardi pystyisi kuitenkin olemaan vihollinen. Tosin tuosta suuren mustan friisiläisen edessä kyyristelevästä kissapedosta ei saisi vaarallista jos olisi lähitaistelu kyseessä.
-Minun nimeni on Pie Papillon, mutta sano vain Liz
Tamma sai viimein sanotuksi tasaisella ja rauhallisella äänellä. Nyt saatiin ainakin seuraa uudesta eläimestä.

Aurinko kapusi vähitellen horisntin takaa ja loi punertavaa valoaan kolmikon ylle ja sai mustan friisiläisen sileän karvan kimaltamaan hieman.

//Sellaista... En tiiä saako siitä mitään irti, mutta yritetään ^^ //

[Viima]

// Anteeksi kesto... :---| \\

Mysli lähti kävelemään mustan hevosen vierellä.
Pian nämä saapuivat kapean, värittömän kujan kohdalle. Narttu kuuli suurilla korvillaan jonkin nopean eläimen juoksun. Mysli myös haistoi tuon gepardiksi, ennenkuin nopsajalka näyttäytyi.
Uros törmäsi epähuomiossa Lizin lapaan, ja tamma reagoi tähän kääntymällä ympäri.
George. Roge, sössötti tuo. Nyt sitten olikin jo koiraeläin, kissaeläin ja hevoseläin.
'loistavaa,' Mysli mietti ja pyöräytti silmiään. Onneksi Liz oli jo vähän tuttu.

- Hei. Olen Mysli.
Narttu hymyili - tai yritti hymyillä - uudelle tuttavuudelle. Ei Mysli tuota vihannut, ei lainkaan. Naaras oli vain hitusen epävarma, ympäristöstä ja Georgesta. Niinkuin melkein kaikesta.
Viimein valo voitti pimeyden. Yö vetäytyi taakse, ja aurinko nousi aamun punaista valoa hohkaten. Ainoat mustat asiat olivat rakennusten varjot ja Lizin kauniin musta karva, joka sekin hohteli kiiltävänä.
Nartun mustalla hiuslenkillä kiinnitetty harja heilahti, kun tämä käänsi sinisen katseensa toisiin.
"Ge - Roge, liitytkö seuraan katselemaan paikkoja?" Narttu yskäisi korjatakseen pienen virheensä. Toinen oli halunnut itseään kutsuttavan Rogeksi - Mysli täytti toiveen, pienellä lipsahduksella tosin.

- Tuletteko? Narttu kysyi auringon loistaessa valoaan, joka alkoi vähitellen muuttua oranssiksi, siitä kellertäväksi ja niin eteenpäin.

// Mullakin vähän turhaa hömpötystä. :----) \\

[larena]

// Älkää tollasesta ny murehtiko. :----D//

-Joo tot öö kiva tietää mut tota tota mitenkäs mä sen sanoisin Apuaaaaaa mamii. Stoop, nyt pitää näyttää et gepardit joraa! -Minusta näyttää,että teistä söpöläisistä voisi olla matka seurra saako liittyy poppooseen,Roge kysyi ja väläytti kiiltäviä hampaitaan? Ja jos ette pysty tekemään jotain, kyl mä autan. Mennäänpä eteenpäin,Roge sanoi. Nyt pelottaa ja aurinko nousee mikä helpotus. älkää välittäkö mä oon tai siis mä vähän pelkään kaikkea. Pitkähäntä luikahti kopien väliin ja katse siirtyi muualle. Kostea gepardin kuono haistoi jotain yäk mikä tääl löyhkää ihanku mätäpeura yäk yäk ja yök! Roge hyppäsi ja tuli pienen raunion päälle.
-Hei täällä se peura on ja onpa hieno maisema vaikka näkyy pelkkii linnan raunioita,Roge hihkaisi innoissaan tolkaa tekin kattoo tää on siistii mut ei siis sillei puhdas.

//No onpa hyvää mullakin hahha hyvä vitsi Lartsu!//