Post by cookiemonster on Jun 10, 2010 13:53:22 GMT 2
Maheem juoksi omia jälkiään pitkin metsästä ulos takaisin rannalle. Sen olisi saatava viesti jotenkin Afrikkaan! Hänen ystäviensä olisi saatava tietää, että hän oli hengissä. Hiekka poltteli tassujen alla, joten leijonauros harppoi pitkin askelin viileään meriveteen. Tuskinpa se kilpikonna pääsisi viemään viestiä, eihän se voisi kävellä maalla. Mutta ehkä joku lintu? Maheem näki muutaman kihnun - uros tiesi niiden lentävän Afrikasta joskus pitkiäkin matkoja saalistamaan. Kenties nuo olisivat pian palaamassa? Leijona juoksi vesi roiskuen niiden luokse. Linnut lähtivät kaakattaen lentoon, ja Maheem pysähtyi. Se huusi:
"Hei! Oletteko menossa Afrikkaan?!" Isot siivekkäät nousivat yhä ylemmäs.
"Olkaa niin kilttejä, tulkaa vähän lähemmäs, en minä syö teitä!" uros huusi. Sitten se tajusi, miten mielettömältä se varmaan kuulosti: ravintoketjun huippu väittämässä, että ei haluaisi syödä herkullisia saaliseläimiä.
"Hei ihan totta, olen epätoivoinen! Minun pitäisi saada viesti Afrikkaan!" Nyt linnut jäivät liitelemään paikoilleen. Uros tulkitsi tämän lyhyeksi hetkeksi kertoa asiansa.
"Niin, minä haaksirikkouduin tänne, ja nyt minun olisi saatava ystävilleni tieto ystävilleni, että olen hengissä!" Yksi linnuista laskeutui hieman alemmas. Se kiljaisi kimeällä äänellä:
"Hah, kuinka mielenkiintoista; lihansyöjä jolla on tunteet!" Maheem kurtisti kulmiaan.
"Mutta kun en minä syö lihaa!" Nyt toinenkin kihnu laskeutui lähemmäs. Se puhui käheämmällä äänellä.
"Juu, ja me emme syö kalaa!" Nyt linnut räkättivät ääneen, ja pieninkin uskalsi liittyä niiden seuraan. Leijonauros katseli epätoivoisena ylöspäin.
"Ihan totta, olkaa niin kilttejä! Mitä te siinä menetätte!"
"Katsos, kun meitä ei huvita kierrellä ympäri sitä perhanan mannerta etsimässä leijonakavereitasi!" yksi siivekkäistä huusi.
"En minä leijonista välitäkään!" uros äyskäisi.
"Vaan seeproista ja gaselleista ja..." Nyt linnut nauroivat taas.
"Varmasti!"
Sitten paikalle saapui - tarkemmin sanottuna ui - pelastava enkeli. Sama kilpikonna, joka oli auttanut Maheemin perillekin. Sen ääni oli vanha ja arvokas.
"Nyt pojat. Tämä leijona puhuu totta. Ja te viette hänen viestinsä, tai kynin pyrstösulkanne!" se murahti. Linnut irvistelivät. Vanha kilpikonna jatkoi:
"Tiedätte varmastikin Long Gold Johnin, sen kirahvin? Kerrotte hänelle, että Maheem on kunnossa. No vauhtia nyt!"
Maheem katsoi hämmentyneenä, kun linnut lensivät tiehensä.
"Kiitos..." se mutisi. "Mutta mistä tiesit Johnin, ja että puhun totta, ja..." uros alkoi pommittamaan kilpikonnanaarasta.
"Nyt ei ole kysymysten aika, poikaseni. Myöhemmin", se sanoi ja alkoi lipumaan syvemmälle veteen.
"Hei, älä mene!" leijonauros huusi. Ennen kuin kilpikonna sukelsi, se sanoi yhden nimen: "Kamaria". Sitten arvoituksellinen kilpikonna oli poissa. Leijonauros seisoi hetken hämmentyneenä rannalla, kunnes lähti kohti sisämaata, mutta vannoi selvittävänsä mysteerin vielä joskus.
//Kihnut ovat sitten täysin keksitty lintulaji. ^.^
"Hei! Oletteko menossa Afrikkaan?!" Isot siivekkäät nousivat yhä ylemmäs.
"Olkaa niin kilttejä, tulkaa vähän lähemmäs, en minä syö teitä!" uros huusi. Sitten se tajusi, miten mielettömältä se varmaan kuulosti: ravintoketjun huippu väittämässä, että ei haluaisi syödä herkullisia saaliseläimiä.
"Hei ihan totta, olen epätoivoinen! Minun pitäisi saada viesti Afrikkaan!" Nyt linnut jäivät liitelemään paikoilleen. Uros tulkitsi tämän lyhyeksi hetkeksi kertoa asiansa.
"Niin, minä haaksirikkouduin tänne, ja nyt minun olisi saatava ystävilleni tieto ystävilleni, että olen hengissä!" Yksi linnuista laskeutui hieman alemmas. Se kiljaisi kimeällä äänellä:
"Hah, kuinka mielenkiintoista; lihansyöjä jolla on tunteet!" Maheem kurtisti kulmiaan.
"Mutta kun en minä syö lihaa!" Nyt toinenkin kihnu laskeutui lähemmäs. Se puhui käheämmällä äänellä.
"Juu, ja me emme syö kalaa!" Nyt linnut räkättivät ääneen, ja pieninkin uskalsi liittyä niiden seuraan. Leijonauros katseli epätoivoisena ylöspäin.
"Ihan totta, olkaa niin kilttejä! Mitä te siinä menetätte!"
"Katsos, kun meitä ei huvita kierrellä ympäri sitä perhanan mannerta etsimässä leijonakavereitasi!" yksi siivekkäistä huusi.
"En minä leijonista välitäkään!" uros äyskäisi.
"Vaan seeproista ja gaselleista ja..." Nyt linnut nauroivat taas.
"Varmasti!"
Sitten paikalle saapui - tarkemmin sanottuna ui - pelastava enkeli. Sama kilpikonna, joka oli auttanut Maheemin perillekin. Sen ääni oli vanha ja arvokas.
"Nyt pojat. Tämä leijona puhuu totta. Ja te viette hänen viestinsä, tai kynin pyrstösulkanne!" se murahti. Linnut irvistelivät. Vanha kilpikonna jatkoi:
"Tiedätte varmastikin Long Gold Johnin, sen kirahvin? Kerrotte hänelle, että Maheem on kunnossa. No vauhtia nyt!"
Maheem katsoi hämmentyneenä, kun linnut lensivät tiehensä.
"Kiitos..." se mutisi. "Mutta mistä tiesit Johnin, ja että puhun totta, ja..." uros alkoi pommittamaan kilpikonnanaarasta.
"Nyt ei ole kysymysten aika, poikaseni. Myöhemmin", se sanoi ja alkoi lipumaan syvemmälle veteen.
"Hei, älä mene!" leijonauros huusi. Ennen kuin kilpikonna sukelsi, se sanoi yhden nimen: "Kamaria". Sitten arvoituksellinen kilpikonna oli poissa. Leijonauros seisoi hetken hämmentyneenä rannalla, kunnes lähti kohti sisämaata, mutta vannoi selvittävänsä mysteerin vielä joskus.
//Kihnut ovat sitten täysin keksitty lintulaji. ^.^