Alla omenapuun

[cookiemonster]

Maheem hymyili hienoisesti Penelopelle ja lähti sitten kulkemaan kohti metsää. Se vaikutti todennäköisimmältä paikalta löytää vettä. Hiekka pisteli ja poltteli jo inhottavasti tassuja, ja kiire päästä pois rannalta oli kova.

Omituinen parivaljakko saapui pian metsään. Leijonauros katseli ihmeissään paikkaa. Se ei ollut ikinä ennen käynyt metsässä. Siellä oli enemmän puita kuin uros oli nähnyt koko elämänsä aikana. Metsässä oli ihanan viileää ja varjoisaa. Maa tuntui kostealta tassujen alla. Lupaava merkki: täällä olisi oltava vettä.

Maheem tassutteli eteenpäin ja näkikin pienen lätäkön. Sen vesi oli kuitenkin aika ruskeaa, eikä urosta huvittanut juoda siitä. Vähän matkan päässä se näki toisen, isomman ja puhtaamman lammikon. Leijona hölkötteli sinne ja rupesi juomaan ahnaasti. Sen kurkku oli kovin kuiva ja jano kova. Hetkeksi Maheem unohti seuralaisensa katsellessaan uudelleen metsän ihmeitä. Hänen lähellään oli outo puu, jossa oli punaisia palloja. Yksi pallo oli maassa. Uros haisteli sitä. Se tuoksui hyvälle, joten ehkä se olisi syötävää? Sitten Maheem muisti sen oudon hyeenan sukulaisen, Penelopen. Se vilkuili ympärilleen nähdäkseen naaraan. Pian se huomasi tämän ja kysyi:
"Tiedätkö mikä tämä pallo on? Onko se syötävää?"

//Sori lievä autohittaus metsäänsaapumisessa. Maheem puhuu siis omenista. (:

[kati]

Penelope käveli leijona uroksen vierellä rennosti hölkäten, sillä leijona uroksen askel oli kuitenkin huomattavasti pidempi kuin koiran.
Upottava hiekka muuttui pian kantavaksi, ruohoiseksi maaksi. Metsä tiheni sitä mukaan, mitä kaksikko eteni. He ohittivat kuraisen lätäkön, mutta pysähtyivät suuremman lammikon luokse, mistä Maheem joi vettä hotkimalla. Pienellä viiveellä laski Pennykin päänsä alas ja joi ahnaasti vettä, missä maistuivat multa, hiekka ja kaikki muukin, mitä saattoi löytää maasta.
Juomisen jälkeen matka jatkui vähän matkaa, ennen kuin leijona huomasi omenapuun ja meni katselemaan maahan pudonnutta omenaa ihmeissään.
Penelope käveli uroksen jäljestä rauhassa. Maheem nosti päänsä ja etsi katseellaan naarasta. Kun tämä huomasi koiran, leijona kysyi maahan pudonneesta omenasta sen syötävyyttä.
"Se on omena. Ja kyllä omenoita voi syödä. Kannattaa kyllä tarkistaa ettei niissä ole reikiä koska silloin niissä voi olla matoja" naaras selosti ja pysähtyi leijonan vierelle katse vielä puussa olevissa omenissa. Yksi matalalla roikkuva punainen omena kiinnitti naaraan huomion. Tämä otti vähän vauhtia, ponnisti ja hyppäsi napaten omenan suuhunsa. Sen jälkeen naaras käveli takaisin leijonan luokse ja laski omenan jalkojensa juureen.
"Itse en hirveästi välitä omenoista, mutta ainahan ne parempaan nälkään auttavat."
Naaras sanoi, hymyili ja haukkasi palasen nappaamastaan omenasta. Omena oli hivenen kirpeä, mutta muuten ihan hyvä. Kuten aina.

[cookiemonster]

Maheem kuunteli Penelopen selostusta. Aina oppi jotain uutta, se tuumi. Uros pyöräytti omenan tassullaan ympäri. Siinä ei ollut reikiä, mutta se oli multainen. Leijonauros irvisti. Sitten se katseli ylemmäs puuhun. Siellä oli makoisan näköisiä omenapalloja... Maheem hyppäsi kevyesti ja yritti tavoittaa omenaa hampaillaan. Se meni kuitenkin ohi, uroksen tarttuessa oksaan, ja laskeutuessaan takaisin maahan Maheem huomasi pitävänsä suussaan kokonaista oksaa yhden omenan sijasta. Se virnisti.
"Hupsis!" Oksassa oli muutama oikein hyvännäköinen punainen omenapallo. Leijona haukkasi varovasti yhdestä. Sitten se irvisti: kylläpäs oli kirpeää! Maheem tuhisi ja pärski saadakseen kirpeän maun pois suustaan.

"No, tämä nyt on ainoa sopiva ruoanlähde näillä main..." se sanoi puoliääneen, sulki silmänsä ja pisti poskeensa koko omenan. Uroksen ilme oli näkemisen arvoinen, kun se jauhoi kirpeää omenaa suussaan. Kuorenpalaset jäivät ikävästi hampaankoloon.

"Kyllä söisin mielummin viikunoita kuin näitä omenapalloja", se murahti syljeskellään siemeniä suustaan. Sitten Maheem kuitenkin alistui siihen, ettei täällä ehkä olisi viikunoita, joten se popsi loputkin omenat poskeensa. Kyllä se helpotti pahimpaan nälkään. Sitten leijona kääntyi katsomaan Penelopeen.
"Noh, minnekkäs me sitten seuraavaksi suuntaamme? Syvempään metsälle, vai?"

[kati]

Leijonan ilmeestä näki, ettei tämäkään hirveästi pitänyt kirpeistä omenista. Penelope naurahti toisen ilmeelle, mutta hyvää tarkoittaen, minkä kuuli naaraan naurusta.
"Kyllä täältä muutakin löytävää varmasti löytyy. Jos katsomme tarkaan, voimme kenties löytää matkan varrella muitakin marjoja, kuten mansikoita ja mustikoita. Ja hyvällä tuurilla törmäämme johonkin raatoon."
Naaras sanoi uroksen syödessä. Kun Maheem mainitsi syövänsä mieluummin viikunoita kuin omenoita, kallisti koira vuorostaan päätään.
"Mitä ovat viikunat?"
Valkokorva kysyi hailauttaen hivenen häntäänsä. Oli toisen vuoro kysyä selvennystä asiaan, mistä ei tiennyt.

Maheemin kysyessä minne jatketaan, katseli valkokorva hivenen ympärilleen. Uros ehdotti syvemmälle metsään. Se kävi toki koiralle.
"Mennään vain."
Naaras sanoi hymyillen ja kääntyi jo jatkaakseen matkaansa, mutta pysähtyi kuitenkin odottamaan leijonaa, joka saisi helpostikin koiran kiinni jos haluaisi.

[cookiemonster]

Maheem oli mielissään Penelopen sanoessa, että muutakin syötävää varmasti löytyisi. Se kuuli jälleen outoja sanoja, mansikoita ja mustikoita - ne olivat ilmeisesti jotain syötävää. Raadon kohdalla uros irvisti.
"Tuota, minä, öh, olen itse asiassa, tuota noin, hmm, kasvissyöjä", leijona mutisi hieman vaivaantuneena. Afrikassa se oli ollut ylpeä tästä ominaisuudestaan, mutta täällä, vieraiden keskellä - se tuntui hieman, noh, oudolta. Maheem vilkaisi hieman onnettoman näköisenä Penelopeen. Toivottavasti se ei nyt vain hylkäisi tällaista friikkiä...

"Viikunat ovat hedelmiä", Maheem rupesi selittämään ennen kuin Penelope aloittaisi saarnan kasvissyönnin luonnottomuudesta.
"Ne ovat tosi makeita ja hyviä". Penelope oli jo kiiruhtanut edelle. Uros epäröi. Seuraisiko se naarasta? Toisaalta, olisi hölmöä nyt häipyä, kun oli ensin itse ehdotettu jatkamista. Leijona huokasi ja tassutteli sitten koirasuden perään. Ehkä se kuitenkin lähtisi pian: uros halusi seikkailemaan... Tai oikeastaan se halusi löytää jonkun mukavan tyypin, jonka kanssa voisi kulkea täällä. Olihan Penelope toki mukava, mutta ei ehkä ihan sellainen, kuin mitä uros meinasi. Se pysähtyi hetkeksi ja jäi katselemaan taakseen. Tuolla jossain oli sen entinen elämä. Sitten se kääntyi takaisin menosuuntaan ja juoksi Penelopen kevyesti kiinni. Uros hymyili.
"Jatketaan vain!"

[kati]

Naaras koira hymyili uroksen tullessa naaraan luokse. Hetken kaksikko käveli hiljaa, ennen kuin valkokorva vilkaisi varovasti leijonaa.
"Milloin sinusta oikein tuli kasvissyöjä?"
Penelope vilkaisi jälleen Maheemia kääntäen katseensa kuitenkin nopeasti pois päin. Naaras ei välittänyt leijonan oudosta ruokasuuntautumisesta, mutta tämä kiinnosti koiraa. Penny oli kyllä tottunut syömään ties mitä, mutta lihakin meni hyvin.

//anteeksi lyhyys, mutta vastaaminen kesti niin kauan, että katsoin paremmaksi vastata mieluummin lyhyellä kun en ollenkaan ^^

[cookiemonster]

Maheem yllättyi Penelopen vastauksesta - tai siis oikeastaan kysymyksestä.
"No, se on vähän pidempi juttu... Mutta voin kyllä kertoa, on poikkeuksellista että jotain kiinnostaa", leijona sanoi ja hymyili vinosti.
"Minua pidettiin kotilaumassa outona", se aloitti, jättäen kuitenkin kertomatta, miksi sitä karsastettiin, "joten leikin paljon yksikseni savannilla. Pientä leijonanpentua ei pidetty vaarallisena, ja minulle tarjoutui oivallinen tilaisuus tutustua toisiin eläimiin. Pian opin tuntemaan kaikki seeprat - 285 samannäköistä tyyppiä! -, gasellit, antiloopit, oikeastaan kaikki tyypit. Ihmettelin vähän, kun osa ystävistäni katosi jälkiä jättämättä, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Mutta näin kerran, kun laumani hyökkäsi erään Zero-seepran kimppuun ja tappoi hänet. Silloin tajusin, mistä syömäni liha oli peräisin - ja lopetin lihansyönnin siihen paikkaan. En kestänyt ajatusta, että olisin syönyt jonkun ystävistäni. Niinpä aloin kasvissyöjäksi", Maheem lopetti.

Leijonauros mietti ystäviään, jotka olivat jääneet savannille. He varmaan luulivat, että uros oli kuollut - kenties joku leijonalauman uroksista olisi tappanut hänet. Leijonalle tuli valtavan huono omatunto. Se oli jättänyt kaikki ystävänsä epätietoisuuteen kohtalostaan! Hänen olisi saatava viesti jotenkin meren yli. Maheem vilkaisi Penelopeen.
"Kiitos seurasta, arvon neiti, mutta minun on nyt mentävä, minä...", ja enempää uros ei keksinytkään. Se nyökkäsi anteeksipyytävään sävyyn, kääntyi 180 astetta ja pinkaisi juoksuun. Puut tulivat nopeasti vastaan, mutta leijona väisteli niitä ketterästi. Kosteaan maahan jäi valtavia tassunjälkiä uroksen rynnätessä kohtu rantaa.

//Kiitos peliseurasta, Maheem katoaa nyt omille teilleen. ^^

[kati]

Penny kuunteli hivenen kiinnostuneena uroksen selostusta. Uroksen syy oli todella hyvä, ei Pennykään pystyisi syömään lihaa jos tietäisi mitä, tai oikeammin ketä syö.
Selostuksensa jälkeen Penelope ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin uros jo sanoi joutuvansa mennä ja katosi suurin askelin takaisin päin. Naaras katsoi uroksen perään liikkeen pysähdyttyä hullunkurisesti kesken. Penny katsoi pää kallellaan hetken vielä kohtaa, mistä leijona oli juuri juossut ennen kuin kohautti harteitaan ja jatkoi matkaansa. Ei kaikkeen voisi saada vastausta.

//Kiitoksia teitillekin ^^