Autiot talot ja pimeät kujat

[wolfer]

// Saa liittyä ^^

Ilta-aurinko paistoi kauniisti tornitalojen lomitse ja värjäsi seinät punertavalla valollaan. Autiolla kauppakadulla kaikui tasainen kavionkopse, kun Fallwer asteli hylättyjen talojen lomitse eteenpäin kohti kaupungin keskustaa. Ori toivoi löytävänsä ihmisiä tai muita hevosia, mutta turhaan kaupunki näytti niin kuolleelta, ettei Cronin toivonkipinä jaksanut kauaa palaa ja nyt hevonen askelsi päämäärättä omissa mietteissään. Viileä kevättuuli sai valkoisen harjan ja hännän jouhet liikahtelemaan kevyesti ilmavirrassa. Hetkisen kuluttua Fallwer seisahtui penkin vierelle ja noukki asvaltin raosta kasvavan ruohotupon suuhunsa jauhaen sen hitaasti hampaissaan ennen nielaisemista. Ori olisi ottanut toisenkin suullisen tuota raikkaan vihreää ruohoa, mutta epämääräinen räsähdys sai Cronin valpastumaan ja kääntämään päänsä muutaman metrin päässä sijaitsevan pimeähkön kujan suulle. Hevonen korskahti ja haisteli ilmaa epävarmana "Kuka siellä? Kuulen sinut muukalainen!" Fallwer hirnahti jääden odottamaan vastausta.

[Viima]

Milijan hölkkäsi ympäri kuollutta kaupunkia. Koira oli ollut tälläisessä paikassa ennenkin, joten tiesi hyvin, mistä sai ruokaa ja minne kannatti mennä. Myös, että minne ei kannattanut mennä. Yksi niistä paikoista oli hylätty rakennustyömaa, jonka kaivinkoneet ja muut välineet olivat pysähtyneet jo vuosia sitten. Ainoa ero paikassa Miljan tuntemiin kaupunkeihin ole tämä; kaupungissa kaikki oli pysähtynyttä, eikä ihmisiä näkynyt. Toisaalta se oli helpotus, bordercollien mieltä kalvoi vieläkin ystävänsä menetys. Julmat, julmat ihmiset.

Saadakseen muuta ajateltavaa narttu juoksi ketterästi keskustan suuntaan, käyttäen pimeitä katuja. Kapeat kujat olivat ehkä hieman karmeat, mutta siellä ilta-aurinko ei päässyt häikäisemään nartun turkooseja silmiä. No, ei se aurinko huonoin juttu ollut, sillä Miljan edessä seisoi täysikasvuinen hevonen, joka oli aistinut koiran läsnäolon. "Kuka siellä? Kuulen sinut muukalainen!", eikös se niin hirnunut? Bordercollie astui esiin varjosta nauraen. Muukalainen. Nytkö tässä oltiin jo toisen planeetan Alien-avaruusolioita? No, eihän juttu edes ollut kovin hauska, mutta Miljan luonne oli mikä oli.
Nauru oli ystävällinen, mutta siitä kuitenkin heijastui pieni pilkkaus.
"Heipä hei", Milja sanoi aivan rauhallisena. Se oli hevonen, suuri mutta kasvissyöjä. Ei se paljon vahingoittaisi terävähampaista saalistajaansa, ellei onnistuisi potkaisemaan. Ei tässä kyllä mitään saalistettu, puhuttiin vaan.
"Mitäs teet täällä? Tutkit paikkoja?"