Kolmen kopla

[Viima]

// Tämmöinen otsikko, ynnä muut. //

Valkoharja säikähti hieman Georgen äänekkyyttä ja pyysi sitten kissaeläintä hiljentämään suunsa. Vaitonaisena susi lähti kohti viljelmiä - toiset mitä ilmeisemmin perässään.

Kauan ei matka kestänyt.
Voimakas, sudelle tyypillinen hölkkä kantoi Myslin viljelmille helposti. 'Ei matka eikä mikään', eläin totesi mielessään.
Uskoen vakaasti toisten seuraavan, valkoharja hölkkäsi eteenpäin. Seutu oli aika tasainen, lukuunottamatta muutamaa mäkeä, jotka olivat loivia. Tyypillistä viljelysseutua. Nartun toisella puolella oli muutamia, puusta rakennettuja taloja. Ne olivat hylättyjä - lahojakin. Edessäpäin taas levittäytyi ruskeankultainen heinäpelto, jonka korkeat heinät olivat noin aikuisen ihmisen kainaloon asti. Harmaan sinisilmän naamalle kohosi näkymään ihastunut ilme. Hetkeäkään viivyttelemättä avainkaula oli pujahtanut korkeiden, kukoistavien heinien sekaan, niin että ruostunut ja likainen avain heilahti omistajansa kaulassa.

[kati]

//Minä vaikka seuraavaksi?//

Musta friisiläinen siirtyi äkkinäisellä liikkeellä kauemmas sirosta gepardista tämän kajauttaessa ilmoille halunsa lähteä viljelmille, mikä ei sinänsä ollut huono idea. Ainut vain että George ilmaisi halunsa turhan 'innokkaasti'. Papillon nyökkäsi myöntävän vastauksensa gepardi urokselle ja lähti seuraamaan valkoharjaista, edellä kulkevaa sutta.

Liz ei ollut aivan varma, tulisiko tämän kävellä vai ravata. Tamma pysyi kyllä vauhdissa mukana vaikka olisi kävellytkin, mutta matkan teko tuntui luonnollisemmalta ravaamalla. Ravissa taas oli se huono puoli, että tamma omasi hyvin voimakkaan, matkaa tavoittavan askeleen. Liz tyytyi lopulta vain kävelemään, eikä aikaakaan kun rehottava heinäpelto avautui kolmikon edessä.
Papillon pysähtyi hivenen korkeammalle kukkulalle katsomaan maisemaa. Siellä täällä tamma erotti kasvavan ruista. Tuuli heilutti pienesti heiniä. Musta friisiläinen huomasi Myslin pujahtavan heinikkoon. Miettiväisenä tamma seurasi taittuvien heinien jonoa. Mihin Mysli oli menossa?
Tuuli leikitteli tamman mustassa harjassa. Papillon sulki hetkeksi silmänsä, minkä jälkeen avasi ne. Tamma ravasi heinäpellolle sukeltaen heinien sekaan. Suhteellisen nopeasti tamma kuitenkin hidasti vauhtinsa ja pysähtyi lopulta. Tammasta näkyi heinien yläpuolella selvästi selkä, hännän tyvi sekä pää kaulasta ylöspäin. Liz nappasi suuhunsa mehevää heinää, ennen kuin alkoi etsimään Rogea katseellaan. Papillon pelkäsi gepardin nimittäin säikäyttävän itsensä eikä siitä hyvä seuraisi.

//Eli seuraavaksi larena?//

[larena]

//juu//

nuori gepardi uros notkahtelevasti tumman friisiläisen ja valkoharjan perässä. George oli jäänyt hieman muista jälkeen kun oli jäänyt leikkimään jotain ylimääräistä heinien sekaan. Oli se vaan kumma kun Roge h.yppäsi,heinät kuttittivat vatsaa ja kun laskeutui alkoi naurattaa pakosti. Nuori uros hekotteli tyytyväisenä itsekseen paljon muista jäljessä.
-Hei oottakaa,uros huusi noin sadan metrin päässä muista!
Gepardi otti pikaisen spurtin 'tyttösien'virelle.
-Tsadaa. Pääsimpä tänne.
Eipä aikaakaan kunnes kumminkin Roge jäi taas muista jälkeen.

//Roge jäi siis niistä jälkeen.//

[Viima]

Satunnainen, harmaan värin häivähdys heinien joukossa. Valkoharjainen, nopea naarassusi juoksemassa niiden läpi, kohti edessä olevaa vihreää ruohokumpua. Kuulematta Rogen lauseita.
Myslillä oli kevyt mieli. Aluksi heinät olivat raapineet kehoa, mutta nyt ne tuntuivat pehmeiltä kuin sammal. Kuin mieli oltaisiin raavittu huolista ja huonosta tuulesta pois, jätetty kevyeksi. Näin heiniä halkova narttu mietti, huomatessaan samalla pysähtyneensä viherkummun alapuolelle. Ruoho oli paksua, ehkä Lizin mielestä mehukkaankin näköistä. Oikein vihreää ja kestävää se ainakin oli.
Avainkaulalla ei mennyt kauaa kivuta mäen huipulle. Sieltä näki vähän paikkoja, kuten kultaisena hohtavan niityn, jossa susi oli juuri juossut ja vuoret, jotka häämöttivät kauempana lävistämässä taivasta.
- Hmm, Mysli myhäili itsekseen ja antoi satunnaisen tuulenvirin heiluttaa hiuslenkillä kiinnitettyä, valkoista harjaa ja suden harmaata kehoa, jonka vasemmassa takajalassa kilahtivat mustavalkoiset helmet. Hetkeäkään epäröimättä narttu laskeutui nurmikolle, kääntyi kyljelleen ja katsahti sinisillä silmillään taivasta ja vaaleita pilviä, ennenkui sulki ne ja painautui lepäämään nurmelle.

[kati]

Roge näytti jäävän hieman kauemmaksi. Mysli taseen jatkoi eteenpäin ja ilmestyi kauempana olevalle mäelle. Liz pudisti pikkasen päätään laskien sen sitten alas. Jos kerran mentiin nyt vaihteeksi eri teitä, voisi sitä hieman syödä. Tamma heilautti laiskasti häntäänsä ja alkoi laiduntamaan, kuitenkin valppaana kuten aina.

//Anteeksi lyhyys, mutten keksinyt mitään... //

[larena]

Pitkä ja siro gepardin häntä viuhui tahdikkaasti,kun nuori uros loikki pitkiä loikkia eteenpäin.
-Tsihiiiiii,kutittaa, George nauroi ja juoksi taas muut kiinni. Nyt uros oli vauvatuulella ja loikki sinne sun tänne. Kohta kuului karmea huuto:hääääämäääähääääkkkkkiiiiiii![i//] Rogen edessä sitkutteli puolikuollut musta iso hämähäkki. Viljat kahisivat hiljaa ja George luuli sitä kummitusten ääneksi.
-Ijäiks mörköjä! kajautti uros joka oli lähtenyt nopeaan juoksuun. Aurinko oli laskeutumassa ja tuuli heikkeni koko ajan. Georgen hampaat kalisivat.
Sitten Rogen olo muuttui. Ensiksi huippasi ja sitten tuli kuumia ja kylmiä aaltoja. Urosta alkoi väsyttää ja hän hukkui syvälle kaikkien heinikkojen sekaan.

//aSDfghhjklöä//

[Viima]

Mysli huokaisi, ja nousi verkkaisesti ylös. Roge oli kuin pikkukakara, nopea, äänekäs ja ärsyttävä, jota täytyy sitten joka välissä olla pelastamassa. Voi herranjumala. Narttu sukelsi heinien sekaan, ja kuunteli - roge oli luultavasti pyörtynyt. Kuin kultakutri heinäpeitteelle. Prinsessa.
Kävellessään urosta kohti valkoharja näki tuskissaan kituvan hämähäkin. Kuin jokin paholainen, Mysli katsoi olentoa hetken huvittuneena. Sitten susi lopetti sen tuskat ja käveli gepardia kohti. Ei tuollaista oliota tarvitse sääliä. Muttei myöskään pelätä. Eikä kiduttaa tai tappaa huvin vuoksi. Mysli taas teki mielestään aivan oikein - se kitusi. Pakkohan se oli tappaa. Sama jos itseltäsi katkaistaisiin selkäranka - heti et siihen kuolisi, mutta tuntisit suuremman halun kuolla kuin kitua. Kuolisit - hitaasti ja varmasti.
Lopulta narttu lopetti päässään kaikuvan luennon, ja näykkäisi Rogea korvasta. Sitten Mysli vain seisoi tuon vieressä katsoen aivan jonnekkin muualle kuin Rogeen tai Liziin. Tarkat korvat havaitsivat kimeää vinguntaa - tosin erittäin heikkoa - joka kuului jostain kaukaa. Oliko jossain muuallakin eläimiä kitumassa, joiden kipu kestää kuolemaan asti?

[kati]

Suuri musta friisiläinen laidunsi rauhallisesti auringon paisteessa nyhtäen pitkien heinien juuresta lyhyttä, tuoretta ruohoa nostaen välillä päänsä tarkastellen ympäristöä. Hivenen kauempana makoileva valkoharjaksinen susi näytti olevan juuri nousemassa omasta rauhallisesta maailmastaan. Ennen kuin friisiläinen ehti kääntämään päätään toisen seuralaisensa suuntaan, ryntäsi siro gebardi hihkuen tamman ohi. Luonnostaan reagoiden tamma hypähti sivuloikan, heilautti päätään ja ravasi pienen ympyrän häntäänsä vinhasti huiskien. Pysähtyessään jälleen friisiläinen ravisteli päätään, muttei enää säikähtännyt Rogen huutaessa hämähäkkiä ja mörköjä. Nostaessaan katseensa Papillon huomasi täplikkään tuttavansa kellahtavan ruohikon sekaan - outo hyypiö.
Mysli oli liittynyt hiljaa heidän seuraansa ja kuunteli jotakin seisoessaan Rogen vieressä. Papillon heilutteli korviaan keksiäkseen, mitä toinen mahtoi kuunnella. Hetken kesti, ennen kuin tamma kuuli vingunnan. Tamma käänsi päätään ja huomasi turpansa osoittavan samaan suuntaan kuin Myslin kirsu. Ilmeisesti sitä toinen kuunteli.

Liz heilautti häntäänsä ja antoi korviensa osoittaa toinen toiseen ja toinen toiseen suutaan.
"No, onko ideoita mihin jatketaan?"
Tamma kysyi, sillä friisiläinen itse mieli päästä pois auringon paisteesta, vaikkei ollutkaan niin kuuma että olisi läkähtynyt kuoliaaksi.

//sori, tuli jotain outoa ^^ //

[kati]

//jotenki jäässä kaikki pelit... //

[larena]

// joo... Larenalla on jo yli jäässä Kesälomalla ei kerkee oikee...



Georgen edestä juoksi fasaani ja uros pinkaisi sen perään. Ei kestänyt edes viittä sekuntia, kunnes uros kantoi kookasta uros fasaania suussa.
-Maistuuko? tänä fasaani olla vo'ala George. Uros katkaisi fasaanin kaulan hampaillaan ja antoi osan Myslille ja Lizille, mutta otti sen äkkiä pois. Tamma ei syönytkään lihaa. Roge muisti. Oli se kumma kun hevoset eivät syöneet lihaa...