Post by iinesankka on Feb 12, 2010 21:25:48 GMT 2
NIMI: Alicia Ruinable
IKÄ: 3 vuotta koirien iässä
SUKUPUOLI: Narttu
LAJI/ROTU: Bordercollie
ULKONÄKÖ: Tavallisen bordercollien näköinen, eli musta koira, jolla on valkoista kuonon, tassujen ja hännän päässä sekä vatsassa. On hieman pienemmän kokoinen kuin normaalit koirat, on myös aika luiseva. Häntä on lievästi koukussa ylöspäin ja se on vartaloon nähden hyvin pörröinen ja tuuhea. Jalkojen ympärillä on sideharsoa, joiden läpi paistaa vuotanutta verta. Kaulaussa on syvä haava. Sinisen harmaat ja suuret silmät, joissa on myös suuret pupillit. Tirkki on hyvin takussa.
LUONNE: Jos tapaa vieraita eläimiä, vaikka nämä olisivatkin ystävällisiä, suhtautuu heihin yleensä kovin pelokkaasti. Tutustuu kyllä mielellään uusiin tuttavuuksiin, mutta ei koskaan luota kehenkään liikaa. On yleensä hellämielinen kaikille ketkä oppii tuntemaan paremmin. Purskahtaa helposti itkuun nähdessään tai kuullessaan jotain kamalaa johon ei liity verta. Jos verta näkyy ympäristössä, aina tämän jännitys kasvaa ja alkaa nauttia tilanteesta. Pitää siitä että on itse veren tahrimana, näin ollen nauttii suuresti kun saa itselleen haavoja ja ruhjeita. Vastustajan veri omalla turkilla on kuitenkin kaikkein parasta. Ottaa apua vastaan lähes keneltä hyvänsä, pitää siitä että muut huomioivat häntäkin.
MENNEISYYS: Vanhemmat ovat lähteneet tämän luota vasta pari kuukautta sitten, eikä oikein sen takia pysty saalistamaan kunnolla. Lapsuus oli hänellä kauhea, sillä vanhemmat eivät hänestä muuten piitanneet kuin orjana. Hän ei koskaan saanut mennä minnekään, ei edes metsästämään ruokaa. Hänen täytyi aina vain sijata vuoteet ja siistiä paikkoja, muuten pysyä poissa jaloista. Ruoan ja onnellisuuden puute ajoivat Alician laihuuden partaalle ja ajatukset hänen päässään janosivat kuolemaa. Moni ohi kulkenut susi tai koira oli pysähtynyt juttelemaan, mutta heti kun Alicia jäi kiinni siitä että puhui vireaille, hänet piestiin verille... Kerran Alician onnistuikin saada hyvä ystävä, kunnes hän jäi tästäkin kiinni ja karkasi itkien ja ulvoen kotoa. Yksin kulkiessaan hän oli sitonut jalkansa siteisiin haavojen päälle ja oppinut hieman metsästystaitoja. Haava hänen kaulassaan tuli pari viikkoa sitten tapahtuneessa jengitappelussa, johon hän sekaantui tahtomattaan. Siltäkin alueelta hän karkasi.
IKÄ: 3 vuotta koirien iässä
SUKUPUOLI: Narttu
LAJI/ROTU: Bordercollie
ULKONÄKÖ: Tavallisen bordercollien näköinen, eli musta koira, jolla on valkoista kuonon, tassujen ja hännän päässä sekä vatsassa. On hieman pienemmän kokoinen kuin normaalit koirat, on myös aika luiseva. Häntä on lievästi koukussa ylöspäin ja se on vartaloon nähden hyvin pörröinen ja tuuhea. Jalkojen ympärillä on sideharsoa, joiden läpi paistaa vuotanutta verta. Kaulaussa on syvä haava. Sinisen harmaat ja suuret silmät, joissa on myös suuret pupillit. Tirkki on hyvin takussa.
LUONNE: Jos tapaa vieraita eläimiä, vaikka nämä olisivatkin ystävällisiä, suhtautuu heihin yleensä kovin pelokkaasti. Tutustuu kyllä mielellään uusiin tuttavuuksiin, mutta ei koskaan luota kehenkään liikaa. On yleensä hellämielinen kaikille ketkä oppii tuntemaan paremmin. Purskahtaa helposti itkuun nähdessään tai kuullessaan jotain kamalaa johon ei liity verta. Jos verta näkyy ympäristössä, aina tämän jännitys kasvaa ja alkaa nauttia tilanteesta. Pitää siitä että on itse veren tahrimana, näin ollen nauttii suuresti kun saa itselleen haavoja ja ruhjeita. Vastustajan veri omalla turkilla on kuitenkin kaikkein parasta. Ottaa apua vastaan lähes keneltä hyvänsä, pitää siitä että muut huomioivat häntäkin.
MENNEISYYS: Vanhemmat ovat lähteneet tämän luota vasta pari kuukautta sitten, eikä oikein sen takia pysty saalistamaan kunnolla. Lapsuus oli hänellä kauhea, sillä vanhemmat eivät hänestä muuten piitanneet kuin orjana. Hän ei koskaan saanut mennä minnekään, ei edes metsästämään ruokaa. Hänen täytyi aina vain sijata vuoteet ja siistiä paikkoja, muuten pysyä poissa jaloista. Ruoan ja onnellisuuden puute ajoivat Alician laihuuden partaalle ja ajatukset hänen päässään janosivat kuolemaa. Moni ohi kulkenut susi tai koira oli pysähtynyt juttelemaan, mutta heti kun Alicia jäi kiinni siitä että puhui vireaille, hänet piestiin verille... Kerran Alician onnistuikin saada hyvä ystävä, kunnes hän jäi tästäkin kiinni ja karkasi itkien ja ulvoen kotoa. Yksin kulkiessaan hän oli sitonut jalkansa siteisiin haavojen päälle ja oppinut hieman metsästystaitoja. Haava hänen kaulassaan tuli pari viikkoa sitten tapahtuneessa jengitappelussa, johon hän sekaantui tahtomattaan. Siltäkin alueelta hän karkasi.
