|
|
Post by Viima on Jan 18, 2010 17:42:53 GMT 2
Naaras hypähti alas puulta hieman aiemmin Haavaa.
- Vai niin, sitä minäkin mietin. Ja - olen pahoillani niistä muistinmenetyksistä, ei kannata välittää. En voi niille mitään, ne tulevat kun tulevat.
Cerannan pää nuupahti alas. Naaras aina yritti pitää itsensä kurissa, mutta kun se on niin hankalaa. On itseasiassa vaarallisempaa estellä muistinmenetystä kuin antaa sen tulla. Keera ei muistanut, mistä tiesi sen, mutta oli varma että se oli totta. Jostain hän sen oli kuullut, varmaan emoltaan.
- Mitäs sitten, onko ehdotuksia?
Naaras suoristi itsensä, ja aavikon hiekoilla näkyi huumaavan kaunis, siro, notkea ja ylväs gepardi.
// Pahoittelen kestoaaaaa...//
|
|
|
|
Post by larena on Jan 18, 2010 18:59:52 GMT 2
Haavan pää kääntyi kuumalla rantahietikolla kunnes syvän hiljaisuuden keskellä kuullui pieni rasaus. Tarkat sudenkorvat kuulivat tämän ja pää kääntyi heti siihen suuntaan mistä rasaus oli kuulunut. -Tule mennään katsomaan mikä tuolla oli,Haava supisi Keeralle ja nytkäytti vähän päätä. Haava asteli lyhyitä ja hiljaisia askelia kohti kaukana häämöttävää violettia jauhetta. Jauheen ympärillä hyöri joku. Haav vaikutti kiinnostuneelta ja otti pari hivenen nopeampaa askelta. Matkaa ei jauheelle ollut kovin paljon joten susi oli siellä aika nopsakkaa. -Kiintoisaa vain nusertunut kotilo ja rapu,Haava sanoi tylsistyneenä. Haava kiinnosti asiassa eniten se miten tuo oli kertakaikkiaan voinut mennä rikki.
Matkaa piti jatkaa vainun avulla. Se oli turhaa sillä hajut menivät kaikki ristn rastin. Tässä kun piti olla hyvin tarkka,Haava menetti hermonsa ja lössähti lähellä olevan suuren rantakiven vierelle varjoon.
// Kestosi ei haittaa sillä olin iloinen ettei tarvitse koko ajan olla koneella et kiitos täs pitäis sanoo. Bää bää Lartsu tarttee LOMAA!//
|
|
|
|
Post by larena on Jan 31, 2010 16:57:38 GMT 2
// Millonko kirjoitat alan jo hermostua tätä odottelua?//
|
|
|
|
Post by Viima on Feb 3, 2010 15:36:13 GMT 2
// Oijoi, luulin että tarvitset vieläkin lomaa.//
Siron gepardin katse osui hieman koiralta näyttävään suteen.
- Selvä, Ceranna vastasi ja hiipi uroon perään. Hetken päästä näkyi... Violettia jauhetta? Gepardinaaras kohotti kulmaansa hämmästyneenä. Rapu. Musertunut. Ja jotain muuta.
- Vai että tälläinen yllätys, Keera sanoi ja virnisti.
Aavikonsävyinen neito katsoi tarkasti urosta, joka näytti menettäneen hermonsa. Ehkä tuon kirsuun tuli liikaa hajuja, tai sitten Haavaa vain ärsytti. Tai jotain. Mistä täpläturkki olisi toisen tunteet tietänyt?
Naaraan katse osui toisella puolella merta piilevään metsään. Kummaa, tuolla ne sudet sitten elävät. Pimeissä metsissä, joissa ei ole lainkaan tyhjiä alueita tai lämmintä, tassunpohjia hellivää hiekkaa. Gepardin väritys näkyisi siellä helposti. Mutta no, kyllä tuo nopeutensa avulla saisi saaliit kiinni, ei siinä mitään maastoonsopivaa väriä paljon tarvita.
|
|
|
|
Post by larena on Feb 3, 2010 21:07:01 GMT 2
Sgippaus minulta käyn kreikassa... hehe te seuraavaan kertaan.
|
|
|
|
Post by Viima on Feb 5, 2010 15:54:02 GMT 2
// Et woi sgipata. Se o siun vuoro sitte. :) //
|
|
|
|
Post by larena on Feb 20, 2010 11:47:50 GMT 2
-Siis minä öö ärsytti vaan joo. Haavasta oli outoa. Miten gepardit voivat adua näin kuumassa ja yööh paikassa. Urosta hieman pyörrytti tämä karmea kuumuus ja ärsytti muutenkin tuo mikä ihme simpuikka oli ollutkaan. Uros suoraa päätä loikkasi mereen ja lipaisi vettä kunnes muisti,että se ei ollut ihanan makuista. Uros katsioi aurinkoon. se todellakin porotti aika tavalla. Haava kömpi pois merestä ja pudisteli turkkiaan.
-lähdettäisiinkö jonnekkin muualle? minulle tulee täällä jo aika tunkkanen olo.
// Elikkä lähteekös nää jonnekkin täältä aurinko rannalta? Vai? O.o//
|
|
|
|
Post by Viima on Feb 20, 2010 21:03:06 GMT 2
Gepardi kohotti kasvoilleen kysyvän, säälimättömän ilmeen.
- Hm? Jos et kestä ilmastoa, älä sitten. Gepardineito loikki muutamalla, notkealla loikalla kummallisen suden luokse.
- Mutta voimme me mennä, ettet kuole, sopeutumaton. Ceranna sanoi lauseensa lopun ivallinen sävy äänessään. Neito virnisti sanojensa päätteeksi, merkiksi pienestä vitsistä. Olihan täpläturkkikin aika avuton jossain... pohjoisen kylmillä seuduilla? Metsässä ja muualla selviää kyllä maailman nopeimman eläimen arvonimen avulla, mutta kylmässä pakkanen lävistäisi ohuen turkin helposti. Liiankin helposti.
- Minnekkään kylmään en sitten tule, Keera ilmoitti terävästi.
//Minnekkäs väki häipyy, vai onko jo Cerannan aika poistua tapaamaan George? Ihan miten vaan, mutta nämä voisi mennä vaikka... minne vain. "Paitsi ei kylmään!"t. Ceranna. //
|
|
