Aurinkorannalla

[larena]

// Aloittelempi tänne uudella hahmollani, Haavalla, jonka Viima on jo hyväksynyt etukäteen.\\

Haava loi pitkän katseen rantaan joka jatkui ja jatkui. -Voihan sentään vettä,hän huudahti! Haava tassutti hitaasti meren ääreen ja lipaisi vettä. Hyii merivettä,hän hihkaisi. -Auu selkä parka,Haava vaikeroi. Hän oli ollut salamatkustajna lentokoneessa ja hyppäsi alas kesken matkan. Onkohan tää se Feykir,Haava kysyi itseltään? Haava lähti kulkemaan hiekkarantaa etiäppäin. -Nääh ei tästä mitään tuu kävelen vain eteenpäin ja en saavuta yhtään mitään paitsi no... anti olla. Mulla on aika kova nälkä mitäköhän saaliseläimiä täällä on ja onkohan täällä mitään laumoja olisi kiva liittyä. - Huh onpa kuuma,Haava totesi. Pieni hiiri myllersi hänen tassujen juuresta. -Nääh eikö mitään parempaa saalista vaikka peuroja, mutta ei. Samassa lauma peuroja juoksi hänen ohi. Haava onnistui nappaamaan yhden vasan jalasta kiinni ja sitten no se söi sen. -Höm vois kokeilla uimista,Haava sanoi tälläkin kertaa itselleen.

Moskaus... ei ei ei ei en mene uimaan aiva kamalaa,Haava uikutti.
Tosin Haavan turkki oli jo läpi märkä. -Voi ei mitä mä nyt teen aah onneks paistaa aurinko ja Haava lätsähti kuumalle hiekalle ja nukahti.

// Sellasta sitte uudella hahmolla :---D\\

[Viima]

// Vastaan tänne Ceeralla...\\

Siro gepardin hahmo viiletti kohti merenrantaa kevyessä mutta nopeassa juoksussa. Aurinko porotti täydeltä terältä autiomaassa, jonka hiekkamaita Ceranna haravoi. Naaras juoksi kohti merenrantaa, näkymät siellä olisivat varmaan upeat!
Keeran suupieli kiertyi virneeseen, kun tämä näki vaalean koiraeläimen makoilevan rannalla. Naaras kiihdytti jo päätähuimaavaa vauhtiaan.
- Kas hei, naaras sanoi huivikaulalle jarruttaessaan niin, että hiekat pöllysivät.

Toinen oli juuri käynyt uimassa. Turkki oli hieman märkä, vaikka olikin jo kuivunut paahteessa. Täpläturkin haitaksi kuumuus ei käynyt lainkaan haitaksi, kun sattui rakastamaan aavikoita. Feykirin aavikko on mahtava paikka.
- Kukas sinä olet+ Minua kutsutaan Cerannaksi, lempinimiä ovat Ceera ja Keera. Naaras ryhtisti siroa ja pitkäjalkaista ruumistaan.

Naaras odotti hetken toisen vastausta, heilauttaen pitkää geparinhäntäänsä vienosti.

[larena]

-No hyi narttu ja vieläpä joku vitsin gepardi, Haava ärisi. -No jos sua kiinnostaa mä oon Haava.
Tiedoks tiedäksä miten tästä kamalasta paikastaa pääse jonnekkin muualle. Tiedätkö onkos täällä jotain laumoja jos on,ajattelin tässä liittyä sellaiseen. Oukkidoukki ny mie häivyn mä en kestä/siedä gepardeja tai muita kissa eläimiä ne saa aina kaikki riidat aikaan. Haava otti pari askelta ja sitten hän katsoi seurasiko tuo uusituttavuus häntä,kun hän huomasi,että häntä ei seurattu hän lähti juoksemaan etiäppäin. Hetken kuluttua hän huomasi tuon ketterän nartun hänen virellään ja Haava pysähtyi. -Hei kuuleppas neiti tehdään säännöt selviksi ok. Eli eli se tarkottaa sitä,että sä kuuntelet mua. -Nyt häivyt,Haava komensi. Ei liikahdusta. -Häivy! Ei liikahdusta. Ok sä voitit mut et sit kysele koko ajan kaikkea.

Se ei ollu hauskaa kun se hiekka pöllys nimittäi mä sain siitä hiekkaa silmään ja nyt tuli sulle lähtö passi otetaanko vaikka juoksu kisa? Se oli kyllä mahdotonta sen tiesi myös Haava tiesi ei hän mailman nopeinta eläintä voinut voittaa ei sitten taikavoiminkaan.


// Vähän turhauttavaa mutta keksippä siihen sitten Keeralle jottain juups. :-------D\\

[Viima]

// Sopisikos sinulle, että Ceranna aiheuttaisi Haavalle otsan arven?\\

Ceranna ei ollut odottanut tuollaista tervehdystä. Naarashan oli vain tehnyt iloisen aloitteen. Nyt kuitenkin Ceeraa ärsytti, ärsytti kovin tuo typerä susi.
- Älä hauku minua, koiranpenikka! Keera tiesi varsin hyvin, ettei Haavaksi esittäytynyt kissaeläinvihaaja ollut koira vaan susi. Tuo sanoi sen vain pienehköksi pilkaksi.

- En ole varma, eräs pois matkaava eläin kertoi jonkun perustaneen lauman. Miksiköhän kerron tämän sinulle?
Naaras sanoi kitkerästi. Keera melkein meinasi jatkaa lausettaan "pentu" - sanalla, muttei kerennyt.
Haava lähti kävelemään poispäin. Hetken päästä juoksemaan. Notkea gepardi juoksi ketterästi suden vierelle.
- Älä karkaa, pelkuri, naaras sanoi tyynesti. - En ole menossa vielä mihinkään. Keera väläytti marmorinvalkeita hampaitaan ja yritti raapaista Haavaa naamaan. Hänellehän ei isoteltaisi.
- Juoksukisa? Se olisi turhaa, voittaisin sinut ja itsekkin tiedät sen. Muista vain pitää kielesi kurissa. Ceranna paransi tasapainoaan heilauttamalla häntäänsä taitavasti. Naaras jäi odottamaan toisen reaktiota, hokien hetken: "pelkuri, pelkuri, pelkuri..."
Kunnes lopetti ja valmistautui väistämään toisen hyökkäyksen, joka oli odotettavissa.

[larena]

- Hei jos et pysty pitämään tota sun leipäläppiä ummessa,saat maistaa... hei oletko sä sitten kissan penikka jos mä oon koiranpenikka vai,Haava kysyi Cerannalta? - Enkä oo mikään hitsin pelkuri se voit kirjoittaamuistikirjaasi jos sinulla on sellainen,Haava sanoi ja naurahti. Mun sisko näyttäis sulle jos se olis täällä... jos,Haava sanoi ja huokaisi. älkä sitten puhu mulle yhtään mitään noista sanoista mitä mä just äsken sanoin. -Noniin ollaanpas sitten asiallisia täh minäkö asiallinen hyi olkoon,Haava sanoi.

-Sulle tiedoks koira eläimet on parhaita ja kissa eläimet on iha oustiks, Haava selitti Keeralle.
Haavan suureksi ihmeeksi Ceranna raapaisi tätä otsaan. -Nyt sulle tuli paha moka,kun mulle ei kannata ryppyillä ja sitten Haava päästi pitkälle kaikuvan ulvahduksen!




//Joo kyl se käy koska raapustin jo sen,että Ceranna raapaisee. Anteeks taas nää lyhye viestit. :----I\\

[Viima]

Ceranna ei ollut aluksi huomannut, että raapaisu oli osunut. "Koira" ei tehnyt mitään, pölpötti vain ja ulvaisi kuuluvasti.
- No pelkurihan sinä olet, kun lähdit karkuun. Etkä uskalla tehdä minulle mitään. Aika surkeaa, hm? Naaras sanoi virneessä. Usein tätä ei nähnyt sähisemässä toiselle nauttien. Nyt vain tuo susi näytti niin avuttomalta, ja sellainen se taisikin olla, kun ei puolustanut itseään. Avuton raukka. Kuin sokea saalis mestarisaalistajan edessä. Kuin kilpikonna gepardin vieressä.

- Älä viitsi huutaa. Minulla sattuu kai olemaan tarkemmat korvat, kun kuulen "kauniin" lauluäänesi hyvin. Vähän liiankion hyvin.
- Käy päälle, Keera yllytti ja vilautti teräviä kissankynsiään. Katsotaan, jos toinen uskaltaisi käydä päälle. Jos ei, niin... 'sitten pelkurisusi juoksee kotiinsa,' Ceera mietti.
Naaras haukotteli toiselle, tässä sen edessä olisi ehkä tyhmänrohkea nuori susi. Katsotaan nyt, mitä toinen tekisi. Pelkuri, vai uskalikko? Kas siinä vaihtoehdot.

//Hyvän pituinenhan se oli!\\

[larena]

//Ei ollu\\


-En huudakkaan,Haava huusi! Nuo tyhmät nartut hyi olkoon. Tarkat korvat kuule mullakin on nii,että mites suu panna ja mähän sanoin,että kissaeläimet saa aina kaikki riidat aikaan.
-En mä karkuun lähteny miten sä voit olla tollane no en nyt viitti sanoo... Mut hei niist laumoist ois kiva tietää onko täällä sellasii,Haava kysyi haukottelevalta naaraalta? Sitten Haava teki yhden yllättävän liikkeen joka ei osunut ,koska vastustaja oli liian notkea. - Öri öri vielä mä sulle näytän...


// Blaa blaa tyhmää tekstii voit piden tää jos huvittaa nyt mie pompin teille jos suinkin soppii?\\

[Viima]

Ceranna alkoi rauhoittua hieman.
- Hmm, laumoja tiedustelet? Se lauma, mistä minä kuulin, taisi olla jonkun koiraeläimen... ainiin, susinartun perustama. Geenaksi kai kutsutaan, niin eläin kertoi. Naaras väisti toisen iskun, yskäisi ja kahlasi suolaiseen meriveteen.
- En ymmärrä miksi vihaat kissaeläimiä. Aurinko on kai tehnyt sinut hull - Keera ei kerennyt jatkaa lausettaan loppuun. Tähän iski juuri nyt muistinmenetyskohtaus. Täpläturkki kaatui hitaasti meriveteen.

Naaras makasi vedessä kuolleen näköisenä noin viisi minuttia. Sitten tämä virkosi, nousi seisomaan ja katsoi Haavaa.
- Kuka ihme sinä olet ja mitä teet täällä? Ceranna oli suuttunut tuolle, koska tuntematon susi oli tunkeutunut vain yht'äkkiä naaraan lähelle. Tähän Keera ei ollut tottunut.
Keera ei muistanut, että omasi muistinmenetystaudin. Juuri tälläkin hetkellä - kun naaras katsoi tuntematonta epäuskoisena - Cerannalla oli muistinmenetys käynnissä, eikä tämä muistanut Haavaa lainkaan.

- Toistan, kuka olet? Ja missä minä - korjaan me oikein olemme, tämä ei näytä tutulta. Naaras ei muistanut saapumistaan Feykiriin, eikä mitään muutakaan, jota oli lähiaikoina tapahtunut.
Ceranna katsoi tuntematonta sutta epäluuloisena vedestä.

// Nyt kai saat vähän inspaa, kun Ceranna sai muistinmenetyskohtauksen... enjoy! :----D\\

[larena]

-UUjee mä tiesin et tääl on joku lauma. Mä sanoin jo et mä oon Haava ja miks sä kyselet samoj asioita,Haava kysyi? Haava lähti juoksemaan ja Ceranna lähti heti perään. Haava uskoi, että Seranna ei saisia häntä kiinni, mutta hän olikin väärässä. Tuo ketterä gepardi sai hänet kiinni hetkessä. Haava sanoi Cerannalle: Miks sä seuraat? Mene muualla etsimään seurattavia. Jos sua kiinnostaa uida vedessä,terve menoa.


-Tääl on karseen kuuma,Haava sanoi Cerannalle. Mennään varjoon,Haava huikkasi Cerannalle!

//tylsää mut siit sit jatkamaa...\\

[Viima]

// Anteeksi kesto täälläkin. :----/ \\

Ceranna katsoi ihmeissään toista.
Haavaksi kutsuttu uros lähti tuosta vain karkuun, eikä vastannut tämän kysymykseen! Keera polkaisi hiekkaa jalallaan, ja kipaisi perään toistaakseen kysymyksensä. Vaan toinenpa ehti ensin.
"Miks sä seuraat? Mene muualla etsimään seurattavia!"
Hm, ei sitten, päätteli tuo mielessään ja lähti kävelemään takaisin mistä oli tullutkin, merenrantaa lähellä olevaa lähdettä, jonka kirkas vesi maistui viileältä ja hieman rautaiselta. Naaras saapui lähteelle, joi vain vähän, sillä oli jo juonut tullessaan tänne.
Ceera tuijotti peilikuvaansa. Muisti oli palannut, mutta vain sen verran, että tämä tunsi unohtaneensa asioita.
'Miksi en muista mitään?' Keera kysyi kuiskaten peilikuvaltaan. Samassa Haava huikkasi jotain varjoon menemisestä. Varjoa lähteen ympärillä oli, vähän.
Muutamia puita nautti lähteen kirkkaasta vedestä seisten sen toisella puolella. Ne loivat varjon, jossa oli hieman viileämpää kuin auringossa. Ceranna hymyili peilikuvalleen, katsoi sitä taas hartaasti ja yritti muistaa kaiken mitä oli tapahtunut.
Hetken kuluttua naaras sai muististaan selville, että omasi muistinmenetystaudin. Sen jälkeen kaikki muukin tapahtunut palasi kirkkaasti ruskeasilmän mieleen.
- Anteeksi äskeisestä, minulla on muistinmenetystauti, naaras kertoi Haavalle. - Unohdan kaiken hetkeksi, ja jonkin ajan kuluttua muistan tapahtuneen taas. Pahoittelen syvästi käytöstäni, mutta en voinut sille mitään. Ceranna laski päänsä nöyrästi puhuessaan pahoittelustaan.
- Ainiin, täällä on varjoa! Täpläturkki lopetti puheensa.

Mitäs täällä? Aavikko on ihana paikka, vaikkakin joskus hieman tylsä. Naaras kuitenkin rakasti sitä yli kaiken. Mikään muu ei ole niin tärkeää, ei ainakaan vielä. Ceera ryhdisti itseään ja kertoi ajatuksensa, joka oli juuri tullut mustavalkotassuisen oikukkaaseen mieleen.
- Saalistetaanko jotain, vai jätätkö minut yksin kärsimään?
Kärsimys ei tosin ollut oikea sana, naaras sanoi sen vain saadakseen Haavan metsästystoveriksi. Susihan tuo oli, mutta apu mikä apu. Jos ei muuta keksittäisi, niin uros voisi mennä piiloon, kunnes Ceranna ajaisi saaliin tämän kohdalle, jolloin tuo hyökkäisi piilostaan. Naaralle olikin tullut tosiasiassa hieman nälkä, joka kyti tämän sisuksissa valmiina valloittamaan ruumiin. Se olisi ajettava pois, ja siihen auttaa vain ruoka.
- mentäisiinkö metsästämään? Minä voisin ajaa saaliin luoksesi, sinä yllätät ja molemmat tappavat sen. Näin saisimme kumpikin ruokaa. Tule jos tulet, minä kuitenkin menen nyt.

Varsinainen aavikon kuningatar laukkasi kevyesti autiomaan hiekkaisilla mailla. Nyt susikin saisi tämän kiinni, jos yrittäisi vähän. Naaras ei nimittäin juossut lujaa, ei viitsi tuhlata voimia ennen saalistusta. Juoksussa ja nopean suorituksen saavuttamisessa menisi paljon energiaa. Mutta nyt olisi apua. Usein Ceranna saalisti yksin, mutta jos Haava suostuisi auttamaan, olisi naaralla edessä helppo saalis. Jos taas ei, niin saalistus saattaisi helpommin kuin helposti epäonnistua. Toivotaan, että uros suostuu tulemaan.
Keera huomasi oikealla olevan, lähempänä olevan saaliin, joten kaunotar vaihtoi kohdettaan.
Täplätuskki pysähtyi, ja katsoi taakseen, jos Haavava vaikka tulisikin. Naaras ei kuitenkaan nähnyt kunnolla, koska käänsi siron päänsä kohti saaliiden herkullista, houkuttelevaa hajua. Tuo tuoksu sai Keeran valmistautumaan hyökkäykseen, joka ei tosin tapahtuisi ihan vielä. Mikä saalis olisi, siitä ei Ceranna ollut vielä saanut selvää, sillä erämaan tuuli vei hieman hiekkaa siron, notkean ja laihan naaraan upean sileälinjaiseen ruumiiseen.

// Anteeksianteeksi, viima thö narttutehtailija innostui kirjoittamaaaaanh. Taisi tulla hieman pituutta, voieivoiei. Mutta kuitenkin, en keksinyt mitä tuo saalis voisi olla, itse voi siis päättää että ovatko ne nyt sitten jotain peuroja vai lintuja vai jotain muuta? Niin kirjoita siihen tulevaan viestiisi sitten myös saalistusta jookos kookos? - Viimu tässä vikisee ja kirjoittelee turhan pitkiä viestejä ja turhan pitkiä neuvoja ja turhan pitkää muutakin ja turhan pitkää - aargh! > Toivottavasti nyt sitten keksit jotain tuosta hössötyksestä.\\

[larena]

// Varaudu vaan en ole hyvä kirjoittaa pitkii viestei! harmi :-------(//



-Hmm no tän kerran tulen metsästämään kanssasi mut se saa olla ensimmäinen ja viimeninen kerta. Onko asia ymmärretty? Heidän edessään seisoi kokas biisoni lauma. Ok ekaks ajetaan tuo kaskimmäinen pois muusta laumasta. Sit sä säikäytät sen ja,kun se kääntyy mä puren sitä ja sit sä tuut myös se kimppuun. -Varovaan pieni tai siis suuri biisoni meikäpoika on nyt täällä. Okei mä lasken kolmeen ja sit tsadanm menoks vaan! Yy kaa koo nee vii... Hei piti mennä jo. He säntäsivät vauhtiin. Tietenkin biisonit lähtivät juoksemaan karkuun. Haava ajoi muun lauman muualle ja Ceranna ajoi keskimmäisen biisonin toiseen suuntaan niinkuin oli sovittu. ceranna säikytti biisonin ja Haava hyökkäsi sen kimppuun ja sen jälkeen Keera.

aika kului Haava ja Keera olivat syöneet biisonin,mutta ei aivan kokonaan. Siltä näkyi kaikki suolet summuut ulos. -No pakko myöntää tehtiin aika hyvää yhteis työtä, Haava sanoi ja lähti lönköttämään etiäppäin. -No jos sä haluut voit tulla mukaan mut sen saat päättää ihanite en puutu siihen asiaan enempää sillä nyt pitää löytää yöpymispaikka,suojaisa sellainen koska tulee myrskyinen yö. Sen nuori susi tunsi jo navakasta tuulesta,joka tuli pohjoisestapäin. -Tietääkseni rannalla on yleensä aika kovat myrskyt ja aallot lyövä korkealle ja muutenkin myrsky nousee todella noopeasta,että pidetään kiirettä,Haava sanoi.


// No kato nyt ei mulla oo koskaan pitkii viestei//

[Viima]

Ceranna kohotti siron päänsä ja toimi Haavan suunnitelmanmukaisesti.
Ekä kauaakaan, kun naaras jo söi biisonin mautonta, mutta täyttävää lihaa huulet tuoreesta verestä kiiltäen.
Ceranna nosti uudestaan päänsä, ja selvensi vielä asian joka oli selvä.
- Olen syönyt. Kiitos avusta. Naaras hymyili sanojensa tueksi ja nyökkäsikin toisen ehdotukselle.
Olisikohan jossain jokin... suoja? Luolia ei ainakaan täällä ole, joten lähteen luona ollut kaatunut puu voisi olla hyvä suoja.
- Näin lähteellä kaatuneen puun. Mennään sen alle suojaan. Naaras heilautti häntäänsä viehkosti, kuten tämä usein teki. Sitten täpläturkki käveli, ravasti, juoksi... kiristi vauhtia hieman... saapui lähteelle. Nyt oli tullut hieman jano, joten gepardi joi vatsansa täyteen, ja katsoi kun veri likosi huulista kirkkaaseen veteen sekoittaen sitä piirun verran sameammaksi. Sitten Ceera asteli kepeästi puun luokse, loikkasi sen päälle ja laskeutui makuulle.
- Mene sinä puun alle, minä olen tottunut nukkumaan yllä, naaras kertoi, sulki silmänsä ja vaipui uneen autiomaan yöllisen pimeyden ja hiljaisuuden laskiessa.

[larena]

// Mennäänkö lyhyillä?//


-Öö joo muuten miks sä määräilet,Haava kysyi? No ihan sama... Hei meistä tuli kaverit,Haava hihkaisi! Sataa tuu äkkii pois sielt pihalt,Haava huusi Cerannalle! Haava tuli ulos ontosta puunrungosta. Uuf vähän jano tosiaan aika kovat aallot uskaltaisko mennä juomaan. No totahan toki muuten tuo Ceranna alkaisi pilkata minua. Se ei olisi kivaa. No o kai pakko mennä. Haava astui yhden varovaisen askeleen ja toisen ja niin edespäin. haava oli rannass tai hän oli koko ajan ollut rannassa. Yht´äkkiä meri tempaisi tämän nuoren uros suden mukaansa. Haava sai viimehetkellä keskikokoisesta kivestä kiinni ja sai vedettyä itsensä viimeisillä voimillanssa rantahiealle. -Etkö sä yhtään voinu auttaa,Haava kysyi Cerannalta?



\
// Ideat loppuu mut mennään lyhyil. :------B Jooko Viimuzki? muista ei ainakaan kovin pitkii roolauksii. :------}//

[Viima]

Haava pulisi jotain, mitä unessa oleva naaras ei pystynyt kuulemaan. Äänet kuuluivat vaimeina, kuin veden alla, eikä niistä saanut selvää. No, naaras jätti nuo äänet taakseen ja matkasi unen syvyyksiin.
Kun Ceranna hätkähti hereille unestaan, oli jo tullut yö. Kauniin sinimusta taivas, jota koristivat tähdet. Kuin kaunis ja vaalea naaras, jota koristivat täplät. Toiselle puolelle taivasta katosi punertavuus, toiselta puolelta taas ilmestyi esiin pimeys, joka keskiyöllä valtaisi maan.
Keera katsoi hartaasti Haava lähtöä vesirajaan. Vaahtopäät tekivät merestä kauniin, mutta vaarallisen. Naaras lopetti makoilunsa, ja laskeutui puun päältä notkeasti. Vielä venyytys, ja keho oli valmis juoksemaan, tai oli hieman herännyt ainakin.

- Hm?
Haava oli vedessä, tarrautuneena harmaaseen lohkareeseen, jonka jälkeen uron veti itsensä väsyneenä rannalle.
- Aih, anteeksi, en huomannut. Naaras hymyili. Ei tuo niin paha prsoona ollutkaan, kuin alussa oli ollut. Ilmeisesti kissaeläimiin voikin ystävystyä, se on vain hankalaa. Ainakin tuolle uroolle, ei ehkä muille.
Ceranna ryhdisti henkeäsalpaavan siron ruumiinsa, ja katsoi merta. Se tyyntyi hieman. Aallot eivät enään raiskyneet vaaleina, vaan vähitellen vesi muuttui tasaisemmaksi tuulen heikentyessä. Tämä oli harvinaista.

// Anteeksi taas jos tuli tuollaista pitkää pötköä taas... \\

[larena]

// Ei se tän kerran haittaa koeta hillitä kirjoitus haluasi.//


-Joo tota anteeks siit aiemmasta,Haava lausui Cerannalle. Minä en olekkaan aijemmin ollut kissa eläinten kanssa tekemisissä,mut ei ne kissaeläimet loppen lopuks oo ,kauheit,Haava kertoi Keeralle. -Uuf miten sä muuten voit kestää tälläistä kuumutta vaikka onneksi yöllä on vähän viileämpää,Haava kysyi Cerannalta? En kato ite ole kovin tottunut tälläisiin olosuhteisiin,haava selitti Cerannalle.

Myrsky oli yllättäen loppunut. -Olipa outo myrsky,mutta se saattaa tulla takaisin,koska tuo oli todella pieni vaikka aallot oliva valtavat,Haava totesi. Haava loikkasi Cerannan vierelle puunpäälle. Ei nyt millään pahalla tätä tarkota joten älä suutu... minusta sinulle tulee välillä muisytin menetyksiä ja ne ovaty ärsyttäviä,haava tokaisi Keeralle,joka näytti venyttelevän. -Aluksi muuten luulin,että en voisi koskaan ystävystyä kissaeläimen kanssa,mutta kai se sit on mahdollista. Et sä itseasiassa niin kauhee oo,Haava sanoi Keeralle sitten nuori uros loikkasi alas puunpäältä.


// Eehheh Viimu kirjot jo sinne kaupungin alueelle Kati ja mie ootetaan vai ootetaanko sitä pitää kysäistä Katilta. :----B//