Ikuisen lumen keskellä

[Viima]

// Ja tänne Geenalla. ((: \\

Hyinen pohjatuuli muotoili lunta kinoksiksi.
Tämän jäätävän valkeuden keskellä ei ollut mitään, tai ei ainakaan melkein mitään. Vain lunta, jäätä ja muutamia kitukasvuisia koivuja tuulta vastustamassa.
Varjot muuttuivat sinipunaisiksi. Yksi varjoista ei suinkaan tullut koivuista, saatikka kinoksista, vaan eteenpäin taivaltavan naarassuden hahmosta.

Geeni ei ollut koskaan ennen ollut näin kylmässä ja ehkä hieman ankeassakin paikassa.
Tuuli toi mukanaan pieniä jäärakeita, jotka puhkoivat kasvoja kuin neulat.
Tuuli antoi hetkeksi periksi, antaen naarassudelle mahdollisuuden katsoa ympärilleen.
Geenie huokaisi. Vaalea huuru kohosi korkealle, kunnes katosi näkyvistä.
Vaikka suden tumma turkki oli paksu ja lämmin, silti osa kylmyydestä pääsi jäätämään tätä väsynyttä narttua.
Huurteesta kimaltavia koivuja, pienestä auringonsäteestä säihkyviä hankia.
Lunta oli paljon, eteneminen oli tuskallisen hidasta. Edessäpäin näkyi lähes pilvien korkeudelle kohoavia vuoria.

Niege katsoi harmaansinisillä sudensilmillään vuoria. Ne olivat noin muutaman kilometrin päässä. Tavallisesti susi olisi päässyt nopeasti niiden luokse, vaan ah, tämä lumi, joskus niin ihana, joskus niin vihattu, hidasti matkaa äärettömästi.

Väsynyt naarassusi asettui makuulle kuoppaan, näyttäen aivan kuolleelta. Silmät sulkeutuivat nartun antaessa tuulen pöllyttää turkkiaan.

[larena]

Tuo eräs pieni pentu, Siru, kulki tuolla samalla Jäätiköllä kuin Geena. Hän saapui kuopalle, jossa nukkui tuo Geena niminen narttu.
Siru ihmetteli: 'Mikä ihme tuossa kuopassa makaa?'
Hän nuuhki Geenaa märällä ja kostealla kirsullansa.

'Johan on kumma hyypiö', ajatteli Siru,mutta hillitsi itsensä ,sillä hänen mielestään ei olisi kovinkaan kohteliasta ajatella toisesta sillä tavalla.
'Himputin lumisade!' ajatteli Siru, koska lumituisku oli yltynyt.
- Hei ruusunen herää! Voit lakata unelmoimasta minusta, koska olen jo täällä!
Hrrrh, ompas kylmää! totesi Siru.
- Voikun olisi joku paksukarvainen köriläs vieressä lämmittämässä. Mua ärsyttää tää lumisade! Olisinpa aavikolla, siellä ei olisi kylmä!

[Viima]

// Kolmanteen paikkaan sitten et samalla hahmolla saa aloittaa, eikös? Geenalla. :-----D \\

Harmaat silmät rävähtivät hetkessä auki.
Mitä ihmettä, pienen pennun haju tuntui vahvana nartun kirsussa. Nyt ei kyllä huvittaisi tavata ketään, mutta olkoon.
Tuulen takia Geena ei saanut aivan selvää narttupennun lauseesta. "Ruusunen herää, voit lakata unelmoimasta minusta..." jotain tuollaista. Kummallista.

Voipuneena nuori narttu nousi seisomaan, vastusti jälleen kerran pohjoisen jäätävää tuulta ja poskia piikittävää pakkasta.
- No mikäs nuorenneidin nimi on? Ja mitä yleensäkkään teet näin kaukana emostasi?
Nien kysyi ystävällisesti. Pikkupentu oli kohtelias, mutta rohkea. Kiinnostava luonne.
- Oma nimeni on Geena. Keksi siitä lempinimiä, mutta yleisimmät vat Geenie, Nien ja Niege. Ja niin, onkos sinulla vielä laumaa?
Niege tiesi, että pentuja olisi helppo suostutella omaan laumaansa. Laumaa neidolla ei tosin vielä ollut, mutta Nien perustaisi semmoisen aivan pian, heti kun pääsisi pois pohjoisen jäätävästä syleilystä.

- Tule!
Narttu polkaisi lunta jalallaan ja lähti pomppimaan lumessa kohti kaukana häämöttäviä vuoria. Harmaalla pennulla ei olisi mitään mahdollisuutta pysyä tummaturkkisen nartun mukana, ellei susi odottaisi sitä. Pentu oli hajusta päätellen koira.
Tuuli hellitti, samoin lumisade. Geenan olo parantui kertaheitolla. Nien nappasi lumipallon suuhunsa ja viskasi sen kohti pentua virne naamallaan.

[larena]

Siruun osui lumipallo.
- Auts! Nyt kyllä sattu. Siru katsoi tuota narttua ja sanoi:
- Mä oon Siru. Ja ei kai haittaa kun tulin nuuskii sua ilman lupaa? Ruusunen kerroppa miten sä tänne jouduit, mutta älä kerrokaan koska siinä menee kamalasti aikaa! Siru lähti mönkimään lumessa, kuin mikäkin fretti.
- No tuleks sä? Siru kysäisisi. Siru liukui jäätikön jäisillä kohdilla huimaa vauhtia ja huusi:
- Jipiiaijuu!Tule sinäkin liukumaan kehotti Siru Geenaa. Sirun pitkä kieli viuhui lempeän tuulen tahdissa ja pentu itse myös taisi saada vähän ylienergiaa tuulesta.

'Feykir on ehkä maailman paras koti ja vielä kun on Ruusunen vierellä.'

[Viima]

Täysikasvuinen narttu naurahti tyytyväisyydestä pallon osuessa pentuun.
- Siru. Nätti nimi, Geena sanoi ystävällisesti ja lähti loikkimaan pinkin, joustavin loikin eteenpäin.
- Ja ehei, ei tosiaankaan haittaa, enhän minä edes nukkunut.
Pian lumi väheni, ja liikkuminen oli kevyempää ja helpompaa. Lumisadekin oli nyt vain hellää, ei lainkaan tuulta tai jäätä. Pakkanenkin hellitti. Tästä tiesi, että nartut lähestyivät jäätikön reunaa, joka tosin oli vielä kaukana, ehkä kilometrin päässä.

Hymyilevä narttu katsoi riehakkaan pennun touhuja.
'Pennut...'
- Enpä taida, tämä juoksuvauhti riittää minulle. Tosiaan, nartun vauhti oli aikamoinen, vaikkei tämä sitä itse huomannutkaan.
- Ja minua voit sitten ihan kutsua Geenaksi, Niegeksi tai Nieniksi, katsos prinsessasukuun minä en kuulu. Ja taidat olla laumaton?

Nienin mieliala oli tosiaan vaihtunut. Aluksi sutta ärsytti, koska väsytti ja tuuli repi mieltä. Nyt taas tuuli oli tainnut pyyhkiä tämän mielestä kaiken vihan pois, sillä narttu loikki lumen seassa iloisena ja tyytyväisenä. Ainahan matkaseura kelpaa.
Pian tummaturkin tassut pysähtyivät. Edessä, noin metrin päässä matkaajista, oli railo.
Railo oli yhden ja puolen metrin pituinen, Geena ehkä pääsisi hyppäämään siitä yli. Pentu ei. Railoa ei myöskään voisi kiertää, se näytti jatkuvan aina vain sivuille. Ainoa pääsy Feykiriin olisi hypätä railon yli.
Nartun olisi siis napattava pentu suuhunsa ja hypättävä yli. Se olisi ainoa mahdollisuus.

// Hei kävisikös silleen, että Geena nappaa Sirun suuhunsa ja hyppää railon yli? Sillä tietääkseni koiranpennut eivät hyppää yhtä ja puolta metriä tuosta vain. :-------D \\

[larena]

Siru ihmetteli, että tuo uusi tuttavuus nappasi häntä niskasta ja he hyppäsivät. Tuuli viuhui Sirun korvissa, kun Niege ja hän hyppäsivät. Siru sanoi Niegelle
- Anteeksi kun sanoin sua Ruususeksi. Maa tömähti, kun he laskeutuivät.
- Onko sulla joku lauma? Siru kysyi Niegeltä. - Jos on, mä voisin liittyy ehkä siihen.
Siru katsoi Nieniä silmät hohtaen.
- No nyt me varmaan ollaan siellä Feykirissä, kysyi Siru. - Minä kyllä voin tulla laumaasi jos sinulla on sellainen?

Pentu kohotti katseensa ja näki auringon paistavan hopeisen pilven takaa. Auringon lämpö sulatti satunnaisia lumihiutaleita koiran turkista. Reippaasti Siru lähti kävelemään eteenpäin.
'Hah, tuosta esteestä selvittiinkin helpolla, onpa hyvä että Ruusunen osaa hypätä!' Samassa pentu muisti aikaisemman anteeksipyyntönsä ja lopetti ajattelemisen.

[Viima]

// Pidensin viestiäsi vähän. :-----D \\

Geena kaappasi Sirun kitaansa ja loikkasi railon yli. Matka tuntui pitemmältä kuin se olikaan. Nartun suuret etutassut lauskeutuivat jäälle. Tump, tump. Pian koko tumma ruumis oli jäällä. Nien laski harmaan pennun alas ja kuunteli tämän asiaa.
- Ah, ei sillä mitään väliä ole, ei tarvitse anteeksi pyytää, Geena tokaisi yllättyneenä Sirun anteeksipyynnöstä.
- Lauma? Ei ole vielä, heti kun pääsen pois täältä pohjoisesta, perustan sellaisen jonnekkin päin Feykiriä. Tokihan sinä voit laumaani liittyä. Malta vain odottaa, että kerkeän tehdä sen.
Geeni hymyili Sirulle. Niin... Niin kohtelias mutta villi. Aivan erityinen luonne, tosiaan.
Nartun silmien, sinisemmän silmän ja sumunvärisen silmän ero ei ollut suuri. Kaukaa niitä ei huomannutkaan, mutta nyt Siru varmasti huomaisi tämän.

Niege suoristi ryhtistä ja lähti astelemaan reippaasti kaukana häämöttäviä vuoria kohti. Jäätikkö ei tosin loppuisi vielä vähän aikaan, mutta nyt sää oli leudompi.
- Juu, itseasiassa me olemme olleet jo kauan. Noin tunti sitten Siru oli ilmestynyt, ja narttu oli vastustanut pohjoisen hyytävää tuulta.

Aurinko pilkotti pilven takaa. Vihdoinkin. Yksi auringonsäteistä osui Geenan silmiin, ja ne välkähtivät kultaisina valon voimasta.

[larena]

Tuo sama auringonsäde osui uudestaan Sirun silmiin. - Joko ollaan perillä?... Joko ollaan perillä?... Joko ollaan perillä? Siru vinkui. " Voisikohan Niege kuljettaa mua, sillä mä en taida jaksaa enää juosta" Heidän hengitys huurusi ja kaikki oli aivan jäässä.
- Hyrr onpa kylmä... totesi Siru.


Tuuli heilutti puiden oksia, jotka tipauttivat jääpuikot Sirun niskaan. Siru ei tuntenut mitään vaikka hänen niskasta valui virraten verta. Lopulta Siru kääntyi katsomaan taakse ja huomasi,että jostain valui verta samassa hän humoasi verisen haavan hänen niskassansa.
- IIKH, huusi Siru! Nyt tuli meikäläiselle loppu. Hyvästi julma maailma. Kiitos Jumalille, että sain elää nämä kaikki julmat vuodet! Sitten Siru heittäytyi maahan. Kului tunti ja toinen ja kolmas kunnes: - Hei munhan piti kuolla, Siru huusi pettyneenä.

Hän kurkisti varovaisesti niskaansa.
- Hyi tuossa on varmaan 10 sentin mittaset lovet! Miten mää näillä uskallan kulkee? hän kysyi Geeniltä. - Mitäs jos vastaan tulee joku,
joka sanoo :Hahhah, näytäks sä sit sille kuka tällä on pomo vai ootko sää pikku narttu raukka, joka sanoo vain pelkästään: UIK? Eli olemmeko petoja vai olemmeko hiiriä? Minusta olemme ainakin petoja vai olenko väärässä? Olet hiiri raukka jos et saa sala kielestäni selvää. Höpön löpö Hopopon poppoo.

//Käviskö,että Nige nuolee Siron haavat puhtaiks? //

[Viima]

// Toki! \\

- Mmmmh, kohta varmaan saavumme Feykirin sisämaahan, narttu hymähti toiselle.
Narttu katsoi ympärilleen ilmeettömänä. Nyt näkyviin oli alkanut jo ilmestyä puita, joiden oksat kimmelsivät pakkasen veistämistä jääpuikoista. Suuria, petollisia jääpuikkoja.
Oksa tutisi tuulen voimasta. Sekunnin murto- osassa pennun niskaan oli tipahtanut muutamia, teräviä jääpuikkoja, jotka pennun haavoittamisen jälkeen tipahtivat jäiseen maahan sinkauttaen tuhansia jääsiruja ympärilleen.

Niege ei kerennyt edes liikauttamaankaan itseään Sirua päin, kunnes tämä jo makoili maassa 'kuolleena.'
- Hei... älä viitsi. Pennun ilmeestä näki, että tämä kuvitteli tuntien kuluvan. Oli kulunut vasta noin kymmenen sekuntia tapahtuneesta! - Ethän sinä minnekkään ole kuolemassa, nuo ovat vain pintahaavoja, Geena täsmensi.
10 sentin mittiaiset lovet... Ehkä juuri ja juuri viiden millin pituiset lovet. Pentu hieman suurenteli asioita entisestään.
Seuraavaksi kakara alkoi höpöttää kaikkea, ilmeisesti järkytyksen takia. Tai sitten tämä oli vain huomionkipeä, eikä tajunnut tilannetta.
Geena Nien käänsi päänsä poispäin pennusta. Tällä elellä nuorineiti ymmärtäisi, ettei sutta kiinnostanut.
- Tuo ei ole vaarallista, mutta auttaahan pitää, vaikkei siihen olisi tarvetta.
Geeni nuoli pennun haavat puhtaaksi. Näin ne eivät tulisi kipeämmiksi.

Narttu katsoi Sirua viimeisteltyään työnsä. Hömelö pentu.
- Jatketaanko matkaa, vai onko sinulla muita toiveita?
Väsyneeltä näyttävä pentu saattoi hyvinkin olla väsynyt. Mutta katsotaan nyt, jaksaako penikka itse myöntää asiaa, vai väittääkö kivenkovaan haluavansa kävellä yksin.

[larena]

- Joo, kyllä ne ehkä on sellasii viiden millin, mutta joskus ne saattaa olla varmaan kymmenen millin haavoja, Siru sanoi.
Samassa Niege nuoli harmaaturkkisen koiranpennun haavat puhtaiksi.
Siru hymyili näyttäen valkoiset hampaansa, ja lähti tassuttelemaan tomerasti kohti tumman nartun jalkoja, jotka eivät tosin olleet kovin kaukana.
- Toiveitahan minulla riittää! Haluan ruokaa, on KAUHEA nälkä, juomaa, leluja, uuden barbin pureskeltavaksi, jaaa... olisi ihan kiva päästä kyytiin!

Siru pomppi Geenan jalkojen alapuolella, yrittäen päästä täysikasvuisen suden selkään.
- Sä olet susi! Mä olen koira, uskollinen isännälleni - eikun emännälleni, ja joskus musta kasvaa maailman kaunein koira! Vaikka oothan sääkin ihan nätti.
Siru hymyili ja sai kuin saikin hypyssä otteen Niegen selästä. Tassu tosin luisti heti alas.


Siru pomppasi juuri auki olevaan suuhun joka loksahti kiinni. - Huh kerkesinpäs, Siru huohahti. Nige ja Siru lähtivät kulkemaan kohti kaukana häämöttävää järveä.

Nyt he olivat rajalla, jossa valkoinen lumi vaihtui eloisan vihreään ruohoon. Kaksikko taivalsi heinikon ohi, ja olivat jo aivan lähellä järveä. Siru vääntäytyi nartun otteesta ja loikkasi sulavasti maahan.
- Hei, alas tulla jo! Pentu virnisti ja sulki silmänsä. Nauraen villisti Siru pomppi lähemmäs järveä joka oli sininen ja suuri.

[Viima]

// Aloitan nyt sitten tuonne järvelle. Nähdään siellä. \\

[larena]

Selevä.