Aavan meren tuolla puolen

[cookiemonster]

Nuori urosleijona raahautui kuumalle, valkealle hiekalle. Se oksensi merivettä ja rötkähti sitten makaamaan. Uros sulki silmönsä ja hengitti raskaasti. Se oli selvinnyt! Se oli, varmasti maailman ainoana leijonana, ylittänyt meren! Leijona hymyili, vaikka sen keuhkot tuntuivat räjähtävän, sydän hakkasi nopeammin kuin kolibrin siivet ja lihakset olivat kuin pullataikinaa.

Nuori uros, Maheem nimeltään, makasi varmaan puoli tuntia hiekalla, merten aaltojen huuhtoessa sen takatassuja. Sitten Maheem nousi seisomaan. Sen lihakset vapisivat hurjasta uintimatkasta. Nyt olisi ihanaa saada vähän raikasta vettä ja vähän murua rinnan alle. Rannassa ei pahemmin näkynyt mitään syötävää. Paitsi, kyllähän meressä kaloja riittäisi... Niinpä Maheem asteli takaisin mereen. Aallot huuhtoivat sen lihaksikkaita jalkoja. Pian uros näkikin kalan. Salamannopeasti se iski tassunsa kalan päälle tappaen sen.
"Anteeksi", uros kuiskasi hiljaa. Sitten se raahasi kalan maalle ja söi sen.

Syötyään Maheem kääntyi katsomaan merelle. Hän oli tullut jostain ties kuinka kaukaa. Mitenköhän kotona meni? Heille olisi varmaan ihan sama mitä hänelle kuului. Tämä suretti nuorta leijonaa. Se jäi tuijottelemaan merelle tuulen puhaltaessa lempeästi uroksen harjaa.

[kati]

Aallot löivät rauhassa tasaiseen tahtiin rantahietikolle huuhdellen mennessään neljää valkoista tassua. Hivenen kostea turkki kiilteli auringossa ja vesipisarat tipahtelivat hännästä ja kyljiltä jo valmiiksi märkään hiekkaan. Tuuli puhalsi mereltä päin ja hitaan puoleisesti kävelevä koirasusi jopa painautui hivenen tuulta vasten. Energia oli mennyt uidessa, mutta naaras vain käveli.

Pian naaraan näköpiiriin ilmestyi hahmo. Samassa naaraan jalat pettivät ja koirasusi rojahti maahan. Vaikka koira yritti nousta seisomaan, se rojahti takaisin kovahkolle hiekalle. Naaras huohotti raskaasti ja sulki silmänsä. Kipu oli sietämätöntä, eikä naaras sitä kestänytkään.
Pitkän hetken naaras vain makasi maassa liikkumatta, leväten. Kipu väistyi vähitellen ja naaraasta alkoi tuntua että voisi jaksaa vielä kävelläkin. Naaras kuitenkin lepäsi vielä hetken, ennen kuin ponnistautui jaloilleen.
Seisoessaan naaraan jalat tärisivät mutta naaras pakotti ne liikkeelle. Vähitellen, askel askeleelta naaras lähestyi hahmoa, joka lähempänä osoittautui leijonaksi. Koirasuden askellus hidastui ja tämä pysähtyikin lopulta vähän matkan päähän rohahtaen sitten istumaan. Naaras oli vieläkin levon tarpeessa.

Ensin hiljaa istunut Penelope sai kuitenkin samassa käsittämättömän syystä yskäkohtauksen. Kohtaus sai naaraan yskimään vielä keuhkoihin jäänyttä suolaista merivettä. Naaras yski aikansa, ennen kuin se laantui pärskimiseksi ja lopulta taantui kokonaan. Punaiseksi lehahtanut naaras katsoi varovaisesti urosleijonaan.
"Ömmm... Hei"
Naaras sanoi varovaisesti ja hiljaa. Oli siinäkin tapa aloittaa keskustelu.

//Eli täällä sitä nyt ollaan ^^//

[cookiemonster]

Maahem pyörähti 180 astetta ympäri salamnnopeasti kuullessaan jonku tukehtuvan takanaan. Se katsoi hetken outoa otusta ja juoksi sitten sen luokse. Naarasotus sai yskittyä vedet keuhkoista. Maheem katsoi sitä hämmentyneenä. Se ei ollut ikinä nähnyt tuollaista eläintä! Se muistutti etäisesti hyeenaa... Ei, ei ehkä sittenkään. Naaras tervehti sitä hämillisen näköisenä. Vähintään yhtä hämmentyneeltä nuori urosleijonakin näytti. Toisella oli tavattoman pitkä kuono! Ja aika pitkän näköinen turkkikin. ja se oli oudon kirjava! Ruskeaa ja vähän valkoista. Entäs häntä sitten! Tuuhein minkä uros oli koskaan nähnyt!
"Öh, tuota, hei", Maheem sanoi hämmentyneenä.
"Öm, anteeksi, en haluaisi tungetella, mutta... Mikä eläin sinä oikein olet?" uros kysyi ujosti. Se kallisti hieman päätään. Outo otus tosiaankin... Sitten se tajusi olleensa hirveän epäkohtelias, eihän se ollut edes tervehtinyt!
"Ja, tuota, minä olen Maheem. Uin juuri tuon ison meren yli. Kuka sinä olet?" leijona kysyi. Nyt oli sen vuoro punastua: mikä hirveä kysymystulva!Kamala selostus... Oli tämäkin tapa aloittaa uusi tuttavuus!

//Öh, vähän ehkä kökkö.

[kati]

Valkokuonoista koirasutta katsova urosleijona näytti hivenen hämmästyneeltä samoin kuin valkorintainen koirasusi naaras. Leijona katseli naarasta miettiväisen näköisenä ja näytti siltä, ettei koskaan ennen ollut moista nähnyt. Pieni ujo hymy nousi koiran suupieliin tämän ollessa leijonan tarkastelemana.
Kun uros lopulta tervehti, kysyi tuo kysymysensä, esittäytyi ja lisäsi uuden kysymyksen. Naaraan punastus haihtui hivenen leijonan puhetulvan aikana. Ei naaras tainnutkaan olla ainut, joka yllättyi omista tekemisistään.
"Olen koira. Tai oikeammin koirasusi." naaras vastasi uroksen ensimmäiseen kysymykseen.
"Niin ja minä olen Penelope. Voit kuitenkin kutsua vain Pennyksi." valkorinta vastasi leijonalle kallistaen sitten päätään ja kääntäen hivenen valkoista korvaansa.
"Tiedätkö sinä, mikä eläin susi on?" naaras kysyi toivoen salaa jopa itseltään, että saisi selittää hivenen susista ja koirista.

//Parempi sun oli ku mun... täst tuli tälläne pätkä >.< //

[cookiemonster]

Maheem tarkkaili toista kiinteästi. Se ei ollut tosiaankaan koskaan kuullut moisesta eläimestä!
"Tuota, en kyllä ole ikinä kuullut susista... Afrikassa niitä ei näes ollut", uros sanoi hieman anteeksipyytävään sävyyn. Se maisteli toisen nimeä suussaan. Penelope. Tai Penny. Mutta kohtelianta olisi puhua Penelopesta.

"Hömm, tiedätkö sinä yhtään missä mahdan olla?" uros kysyi. Se katseli ympärilleen. Aika kaukana Afrikasta, se veikkasi itsekseen.
"Asutko sinä täällä?" leijona kysäisi. Sitten sen olisi tehnyt mieli kaivautua hiekkaan: taas kamalasti kysymyksiä, ennen kuin toinen oli ehtinyt sanoa mitään!

Maheemin oli kuuma, joten hän päätti käydä makaamaan viileään meriveteen. Vaikka kyllä sitä vettä oli jo ihan tarpeeksi saatu maistella ja kokeilla uintimatkalla. Minneköhän se kilpikonna oli mennyt? Leijonauros tajusi, ettei ollut edes kiittänyt sitä! Pian se huomasi, että ajatukset lähtivät taas harhailemaan, vaikka olisi pitänyt keskittyä kuuntelemaan toista! Maheem ravisti päätään selkiyttääkseen ajatuksiaan ja päästäkseen takaisin nykyhetkeen. Se käänsi päätään hieman kallelleen ja jäi katsomaan tuota Penelopea odottavasti.

[kati]

Leijona myönsi, ettei ollut kuullut koskaan susista. Ennen kuin koirasusi ehti ajatellakaan vastaamista, kysyi missä oli ja asuiko ruskeaturkkinen naaras siellä.
"Ei, en asu täällä enkä ole varma paikastakaan. Uin itsekin juuri tänne, tosin varmasti lyhyemmän matkan päästä kuin sinä koska minulle maisemat ovat edes jotenkin tuttuja. Ja uinti matkaahan en voi todistaa, paitsi etten usko pystyväni vielä kävelemään"
Naaras vastasi veteen vilvoittelemaan menneelle leijonalle. Naaraalla ei ollut niin kuuma, kuin leijonalla ja hivenen tämä ihmettelikin uroksen lämmönkesto kykyä. Afrikassahan oli varmasti paljon kuumempi kuin täällä, päivisin ainakin.
"Ja susi on hyeenan sukulainen mutta enemmän minun näköiseni. En vain osaa selittää susista mitään"
Penny punastui hivenen. Tämä ei osannut ollenkaan selittää mitään mistään.
"Öömm. Et ole ilmeisestikään tavannut vielä muita?"
Naaras kysyi ilmiselvän kysymyksen, muttei voinut kuitenkaan mitään.

[cookiemonster]

Nuori uros kuunteli toisen selitystä susista ja tästä paikasta. Hyeenan sukulainen... No ei tuo kyllä näyttänyt niiden typerien hohottajien sukulaiselta. Penelopekin oli uinut tänne. Paljonkohan tänne oli oikein uinut porukkaa? Ja mistä? Miksi? Kysymykset risteilivät Maheemin mielessä, kun Penelope kysyi, oliko tämä tavannut vielä muita.
"En, paitsi erään merikilpikonnan jonka kyydissä liftasin tänne", uros hymyili vinosti. Sitten se jatkoi:
"Tämä suolavesi riittää nyt minulle. Uin - tai siis liftasin - aika pitkän matkan", Maheem sanoi ja virnisti niin että isot valkoiset hampaat näkyivät sen noustessa seisomaan. Uros ravisteli vaaleaa turkkiaan niin että vesi lensi. Sitten se hymyili lempeämmin. "Et sitten varmaan tiedä mistä täältä löytäisi raitista juomista? Olen hörppinyt aika määrän merivettä", leijonauros sanoi hymyillen hiejman alakuloisesti ja, kuin sanojensa tueksi, se yski vähän vettä ulos.
"Haluaisitko kenties lähteä etsimään vettä kanssani? Sinullakin on varmaan jano", uros totesi. Se lähti tassuttelemaan Penelopen ohi kohti hiekkarannan loppua. Vähän matkan päästä se pysähtyi ja katsoi taakseen seurasiko koirasusi sitä.

[kati]

"Uskon että makeaa vettä löytyy helposti. Tämä paikka muistuttaa meinan paljon sitä paikkaa, mistä lähdin."
Naaras sanoi nousten seisomaan. Naaraan jalat vapisivat vähän, mutta tämä käveli silti hieman hapuillen leijonan perään. Uroksen pysähtyessä odottamaan, Penelope otti muutaman raviaskeleen hidastaen Maheemin vierelle.
"Mennään pois päin rannasta... kyllä vesi tulee sitten jossain vaiheessa vastaan."

//sori lyhyys... sä saat alottaa uuden aiheen ^^//