Havujen ja varpujen keskellä

[pintus]

Moonlight oli uusi tulokas täällä feykirissä. Tuo rauhaisena käveli metsäpolkua pitkin ja nuuhkaisi henkeensä ihanaa havumetsän tuoksua. Pudistaa pikkuisen päätään ja tuon vatsa kurnahti. Huomasi latvustossa liikettä ja loikkasi puuta vasten ja siitä sitten siksakilla toiseen. Olihan metsä tiheää.

Latvaan päästyään tuo huomasi oravan, joka oli aiheuttanut kauhean rapinan havujen ja varpujen seassa. Loikkii oksalta toiselle ja meinasi pudota alas 10m päähän mutta sai otteen nopeasti lähimmästä oksasta. Kiepahti tukevasti oksalle ja hyökkäsi oravaa päin. Orava lähti tietenkin pinkomaan, joten tuo joutui loikkimaan oksalta toiselle saadakseen oravan kii. Huomasi oravan kääntyvän tuota päin toista kautta ja yllätti sen sitten hyppäämällä tuon eteen ja raateli sen sitten kynsillään.

Kuitenkin, se mitä Moonlight pelkäsi eniten puissa olossa, tapahtui. Tuon ote oksasta lipesi juuri, kun aikoi aloittaa syömisen. Uros mätkähti 10 metrin korkeudesta viisi metriä alemmas pämähtäen isoon oksaan.
'Helkkari' uros ajatteli tuskissaan.
Ilmatkin menivät pihalle. Kaiken kippuraksi kuollut orava tippui tuon päähän. Hetken rauhoituttuaan loikkasi tukevasti maahan orava suussaan ja kävi maaten ja aikoi aloittaa syönnin.

[pintus]

//hui ku tuli pitkä--' Tuleeks muita havujen sekaa porskuttelee?>

[pintus]

//No tää poka lähteepi nyt yläjuoksulle kalastamaan//

Syötyään oravan, Moonlight huomasi että tällä oli vielä nälkä.
'Hhmm.. taidan mennä kalastamaan..' Nälkäinen uros ajatteli. >Kohta tuo olikin jo kävelemässä yläjuoksulle. Kevyin askelein ja iloisen mielen kera tuo lähti vesi kielellään varjoisen metsän syvyyksistä. Valoa alkoikin jo enemmän näkyä ja tuuli puhallella enemmän.

"Kuulen jo kirkkaan veden lorinan" Uros myönsi itselleen ja pisti juoksuski.