Kätketyt

[Roba]

// Kaikki vain mukaan, rajoituksia ei ole. //

Punertavan ruskean värityksen omaava linjakas urossusi harhaili varovasti suurten, vanhojen puiden peittämässä laajassa metsässä. Ilmassa tuoksui kosteus sekä aamu, josta susi piti. Sen mustat, kuin terven peittämät jalat painautuivat pehmeään sammaleeseen jättämättä jälkeäkään. Uroksen mustalla värillä reunustetut teräväkärkiset korvat oli suunnattu eteenpäin.
Uros hyppäsi suurelle kivelle yhdellä loikalla. Sen viisas, safiirinsininen katse pyyhkäisi alueen yli hetkessä. Missään ei näkynyt mitään.
Kettu piti raikkaista aamuista, metsän hiljaisuudesta ja arvoituksellisuudesta. Silkkinen kuono värähti, ja tuuhea häntä heilahti suden laskeutuessa kiveltä taas maan tasalle. Yksinäinen lintu lauloi läheisessä puussa. Kettu hymyili.

[larena]

// Pääsempä tänne kohta! Jei! Viimuzkin pitää vaan hyväksyy se! Jos tänne tulee ihan hirveesti porukkaa sano et yks paikka on jo varattu. jJups ja jos vieä vähän maltat oottaa hoputtelen täs Viimuu :--DD//

[larena]

// Eli nyt on hyväksytty! //

Demera seurasi uroon touhuja kiinnostuneena. -tuo hymy niin kaunis,Demera ajatteli. Uros näytti ketulta,mutta se tuntui neitokaisen mielestä sudelta. Demera päätti astua esiin. Meri alkoi epäillä kuitenkin ettei kannattanut heti mennä tekemään tuttavuutta vaan odotti vähän aikaa. Kului ehkä vartti ja Demera päätti mennä tutkimaan urosta. Demera astui pois ryteiköstä ja katsoi urooseen ja sanoi: -öö hei kuka olet minä olen Demera,mutta Kutsuma nimeltäni yleensä joko Meri tai Mera. Kun narttu oli sanonut tämän se painoi päänsä alas ja jäi odottamaan vastausta kuunnellessaan lintujen laulua.

Demeran ajatukset keskeytti isomman linnun ääni. Samassa puusta tipahti pieni lintu. Meralla oli jo kova nälkä,joten se nappasi linnun suuhunsa ja jäi venytys asentoon miettimään oliko toinen kettu vai susi. Demera päätti kysyä sitä heti,mutta ei sittenkään kysynyt jostain syystä.


// Tällästä sitten! Kuvan saat nähdä jonkun ajan kuluttua! :----D//

[Roba]

Kettu painautui makuulle pehmeään sammaleeseen ja pyyhkäisi tervatassullaan silmäänsä nuolaisten sitten pari kertaa jalkojaan, jotka eivät olleet pitkästä matkasta huolimattakaan rasittuneet juuri ollenkaan. Uros painoi päänsä sammaleeseen ja sulki siniset silmänsä hetkeksi.
Pusikosta kuului risahdus, ja susi oli hetkessä hereillä. Se hypähti seisomaan haistellen ilmaa valppaasti ja korvat ääniä kuunnellen. Kun pusikosta astui esiin harmaa narttususi, Ketun ilme heltyi peruslukemille ja se istahti osoittaakseen ettei olisi vaaraa. Vaalea hännänpää heilui tuttavallisesti.
Nartun esitellessään itsensä Demeraksi, uros pääsi tutkimaan tuota hieman paremmin. Se istui koko ajan rauhallisesti paikoillaan, mutta valpas katse katseli kiinnostuneena nartun ulkomuotoa ja väritystä. Sillä oli punainen kirsu ja valkoisia merkkejä.
Kettu ei heti vastannut tuon esittelyyn, tyyti vain odottamaan hetken. Puusta tipahti pieni lintu, jonka uusi tuttavuus ketterästi nappasi suuhunsa. Vasta nyt Kettu huomasi että tuon mahan alla oli muutama ruskea täplä.

"Mä oon Kettu. Ihan nimeltäni. Ja tyypit sanoo mua.. ihan vaan Ketuks", uros sanoi ja virnisti kauneimman pepsodent-hymynsä. Susi laskeutui uudelleen makuulleen ja risti etujalkansa sirosti, kallistaen virtaviivaista päätään ja katsoen Demeraan. Uroksen poskikarvat hapsuttivat hauskasti.
"Saanko sanoo sua vaan Demiksi?"

[larena]

-Tietysti,Meri sanoi iloisesti. Narttu seisoi edelleen ja huomasi,että toinen oli laskeutunut makuulteen. Demera katsoi tarkkaan Ketun väritystä ja ajatteli,että Kettu näytti aivan ketulta. Oliko Kettu oikeasati susi vai kettu sitä Meri ei tiennyt. Lopulta harmaa narttu päätyi siihen tulokseen,että uros jonka oli tavannut oli susi.
-Kuule oletko ollet täällä jo kauan. Näytti ainakin siltä,että olisit tullut vasta,kun olit niin unisen näköinen, narttu sanoi hiljaa ja hymyili viehkosti. Pepsodent-hymy oli todella pepsodent-hymy. Ketulla oli niin valkoiset hampaat ettei Demi osannut sanoa mitään. Katsoi vain Kettua ja hymyili.

Demera katso taivaalle. Aurinko lämmitti nuoren nartun kirsua mukavasti. Pieni tuulenvire pöyhytti Demeran turkkia hiljakseen ja puiden oksat keinuivat tuulen tahdissa. Yht'äkkiä kaikkialla oli hiljaista. Kaukana kuului joku pienu huudahdua ja sitten kaikki oli jälleen niinkuin ennen.
'Aijotko jäädä tänne vai lähdetäänkö vähän kävelemään tai jotain sellaista...? Narttu odotteli vastausta ja heilautti häntäänsä viehkosti.

//Pepsodent-hymy!:----DD//

[Roba]

Uroksen mustat korvat lerppuivat hieman. Se pyyhkäisi tuuhealla hännällään sammaleen peittoamaa maata. Demi näytti katselevan urosta tarkasti, ja tuon silmistä heijastui uteliaisuus. Kettu piti siitä, piti että sen olemus oli herättänyt kiinnostusta muissa. Kuullessaan Demin kysymyksen, uros hymähti ja hetken päästä vastasikin suloisen poikamaisella äänellään.
"En mä oo ehtiny kauheen kauan aikaa täällä viettää, mitä nyt on tullu hetki tässä mettässä pyörittyä."
Demi vastasi Ketun hymyyn ja tämä tunsi olonsa mukavaksi. Hento tuuli suhisi puiden latvoissa. Aurinko kimalsi Ketun punaisenruskeassa karvapeitteessä. Oli mukavan lämmin, ei kylmä eikä kuumakaan, sillä tuuli viilensi sopivasti. Taivas sinersi kauniisti, mutta ei vetänyt vertoja nuorukaisen kirkkaille silmille.
Kuullessaan Demin kysymyksen uros hymyili tuolle ja nousi sulavasti seisomaan ravistellen irtoroskan pois turkistaan.
"Lähdetään vain päiväkävelylle, jos neidille sopii."
Kettu viittasi vasemmalle puiden lomaan kiemurtelevaa polkua päin.
"Teidän jälkeenne", uros hymyili ja oli tekevinään kunniaa nartulle, lähtien sitten itsekin kävelemään polkua pitkin.
"Mistäs sinä olet tänne eksynyt?" Kettu tiedusteli ja nosteli nilkkojaan juurien yli kuin mikäkin balleriina. Puiden latvojen välistä pilkotti mukavasti aurinko, ja susi siristi silmiään kasvoille pyrkivältä valolta. Valkoinen hännänpää heilui tasaisesti uroksen joustavien askelten tahtiin, ja korvat olivat lakkaamatta pystyssä. Kettu lipaisi valkoisia huuliaan ja hymähti. Lintujen laulu kirveli korvia.

[pintus]

// Pepsodent-hymy ei vedä vertoja Golgate-hymylle :---D

[larena]

// noniin kiitos roballe ja näkemiin//

'voi kuinka mukava olla täällä metsässä , katsella ja kuunnella vaan luonnon äääniä ja kuitenkin. Narttu nuuhki ilmaa ja ja käveli rauhallisesti eteenpäin. Jossain lähellä kuului rasahdus. Neiti säikähti tuota ääntä vähän ja hyppääsi taaksepäin miltei Ketun vierelle.
-Hei kuulitko sinä tuon? Meri katsoi vasemmalle ja sitten oikealle ja taaksepäin ja eteenpäin. Mitään erityistä ei näkynyty paitsi Kettu. Demera oli hieman ihastunut Kettuun ja siksi uros olikin erityinen.

Oli miten oli, Meran ja Ketun edestä juoksi kokonainen lauma hirviä.
-Tule, mennään! Narttu lähti juoksuun toivottavasti Kettu seuraisi häntä. jos ei niin mailmankirjat olisivat pahasti sekaisin. Tai ainakin Nartun mielestä.

[Roba]

Ketun mustat korvat nousivat pystyyn. Se kuunteli tarkkaavaisena aivan niin kuin Demi. Toinen etujalka oli uteliaisuudesta koholla ja katse haravoi metsää haukan tavoin.
"-Hei kuulitko sinä tuon?", Meri sanoi, mutta Kettu äännähti vain rauhallisesti: "Shh. Kuunnellaan."
Äkkiä puskat rytisivät ja Ketun näkökentässä alkoi vilistä vain ruskeaa. Tarkemman katselun jälkeen uroskin tunnisti ne hirviksi. Demi hihkaisi jotain, ja oli jo kadonnut hirvien perään. Niitä kuitenkin lappoi vielä enemmän metsän syövereistä, ja Ketun oli pakko loikata yhteen väliin. Eläimet olivat hajusta ja eleistä päätellen pillastuneita, ja vauhkoontuneiden eläinten joukossa meneminen saattoi olla hyvin vaarallista. Ketun oli kirittävä Demi kiinni ennen kuin tapahtuisi mitään kamalaa.
Sulavalinjainen oranssi salama puikkelehti hirvilauman keskellä edeten niiden mukana. Meriä ei näkynyt missään, ja Kettu oli jo ehtinyt hätääntyä. Jos tuolle olikin sattunut jotain, sitä susi ei antaisi ikinä anteeksi.
Kaatunut puunrunko tuli liian äkkiä. Kettu ehti juuri ja juuri hypätä, mutta ei pystynyt tasapainottamaan itseään tarpeeksi alastuloa varten. Vasen etujalka taittui alle, ja Kettu kaatui pää edellä pyörien muutaman kuperkeikan ympäri. Hirvet rynnistivät uroksen yli, se näki vain kasan sorkkia ja huitovia jalkoja yrittäessään ryömiä puunrungon suojaan. Hirvet eivät katsoneet vähääkään eteenpäin, ja potkivat urosta mielin määrin. Silti tuo päätti jatkaa rungon luokse, jos se makaisi ihan puussa kiinni, voisi säästyä tallaantumiselta.

[larena]

Demera nuuhki ilmaa ja ajatteli,missä Kettu on. Narttu lähti suutaan josta oli tullut. Kun Mera oli tullut matkan päähän,narttu ei nähnytkään urosta missään. Mette kurkotti kirsunsa kohti taivasta ja haukahti pari kertaa. Sitten narttu laski kuonon alas ja nuuhki maanta ja lähti seuraamaan hajua.
-'älä huoli kettu olen jo tulssa missä sittenlienetkin'
Narttu juoksi ja juoksi. saapui puun vierelle missä Kettu makoili. Demi ei aluksi huomannu kettu vaan loikkasi puunrungon yli. Sitten narttu pysähtyi ja ajatteli,että jotain tuttu oli ollut rungon vieressä. narttu loikkasi puun päälle. kurkisti toisele puolele ja näki Ketu.
-Mitä sulle on käyny,mera kysyi hulestuneen näköisenä? Sattuko johonkin vai? Nartu loikasi keveästi alas ja loi lempeän katsen uokseen. Nartun ystävällisyys oli huipuilaan ja ujo hymy levisi hiljaa nartun kasvoille.
-sun pitää levätä,narttu sanoi aivan kun olisi aavistanut mitä oli käynyt.
Puu oli tyhjä joten narttumietti,että sielä voisi nukkua. Kaikein huonoimmaksi onnekselemääni alkoi sataa kaatamalla. -pystytkö kävelemään,narttu kysyi? Ja hävisi rungon sisän.

[Roba]

Uros oli ummistanut silmänsä ja makasi kerällä rungon vieressä. Vähitellen hiervien tulo lakkasi, ja uros havaitsi kepeitä askelia vierestään, avaten sitten silmänsä.
"Demi.. Demi!"
Vihdoin kaunis narttu huomasi Ketun, jonka niin kiiltävä karva oli tahriintunut hieman mutaan, sammaleenkappaleisiin ja havunneulasiin. Uros nyökkäsi vaivihkaa Demin kysymykselle. Vasen etunen oli vääntynyt rytäkässä pahoin, ja siihen sattui kovasti. Kettu oli saanut myös muutamia naarmuja kylkiinsä hirvien potkivista sorkista.
"Sun pitää levätä", Demera sanoi ja hävisi puunrungon sisään. Kettu liikahti, yritti nousta ylös, mutta vaipui takaisin maahan. Urheasti se kuitenkin kohottautui istumaan ja vähitellen seisomaan kivusta irvistäen. Ontuen se hiippaili myös puun sisälle, sillä vettä alkoi ripsiä taivaalta koko ajan enemmän, ja tummat pilvet peittivät kokonaan horisontin puiden takana. Sade viilensi kuumaa ilmaa, ja Kettu kastautui hieman ennen puuhun menemistä. Se ei tiennyt, mitä Demi meinasi.

[cookiemonster]

//Mä tuun mukaan kunhan saan ensin yhden yksinpelin pois alta.
//Here I come!

Hetkeä aiemmin...:

Maheem käveli metsässä rauhalliseen tahtiin, pohtien kamaria-nimisen merikilpikonnan arvoitusta. Se kuuli risahduksen ja kohotti katseensa, nähden lauman ruskeita, isoja eläimiä edessään noin viidenkymmenen metrin päässä. Kaikki tuijottivat sitä. Uros katseli niitä hetken miettien, että mokomat näyttivät ihan gnu-antiloopeilta. Se otti muutaman askeleen eteenpäin.
"Hei kaverit..." ja silloin isot eläimet syöksyivät liikkeelle, poispäin leijonasta. Maheem jäi hetkeksi hämmentyneenä seisomaan paikalleen. Sehän oli vain aikonut mennä hieromaan tuttavuutta. Sitten se pinkaisi perään, huudellen: "Hei c'moon, enhän minä teitä syö!"
Isot eläimet eivät tuntuneet vakuuttuvan tästä, vaan rynnivät yhä eteenpäin. Maheem kiihdytti vauhtia. Iso leijonauros pysähtyi kuitenkin kuullessaan kaatuvan puun äänen. Se säikähti sitä niin, että hyppäsi täydet 180 astetta ilmassa ympäri ja juoksi hetken vastakkaiseen suuntaan. Pian se kuitenkin tajusi pelkurimaisuutensa ja hölkkäsi hitaasti takaisin. Isot ruskeat elukat olivat jo juosseet pois. Sitten Maheemin kuonolle tipahti pisara. Pian alkoi sataa kunnolla, ja se hämmästyi: Afrikassa satoi vain pari kertaa vuodessa! Uros ajatteli suojan olevan nyt tarpeen ja näki pian kaatuneen puun, jonka kyljessä oli kolo. Se mahtuisi siitä ehkä sisään.

Maheem tassutteli kololle. Se kurkisti sisään, mutta hämmästyi melkoisesti nähdessään sisällä kaksi eläintä. Ne näyttivät samalta kuin Penelope, paitsi väritys oli eri. Niinpä uros päätteli kyseessä olevan koirasudet.
"Öh, tuota, anteeksi että häiritsen, mutta mahtuisiko tänne vielä yksi?"
Uroksen kellertävä harja valui pitkin sen niskaa, ja punertava raita kaulaharjassa muuttui verenpunaiseksi kastuessaan. Se katsoi odottavasti uusiin tuttavuuksiin.

[Roba]

// Okei (: Käyks, ettei oteta mitään järjestystä, ettei tarvii ootella tai hyppiä yli jos jotakuta ei huvita pelata. Ne pelaa keitä sil hetkel sit huvittaa (: Käykö? Mä voin roolata tähän väliin.

Kettu oli jo ehtinyt sulkea silmänsä ja laskeutua makuulle, kun kuuli ulkoa askelia. Leveiden tassujen askelia. Uros höristi mustia, silkinsileitä korviaan ja oli hiljaa. Ehkei tunkeilija huomaisi.

Kuitenkin hetken päästä kolon suulle ilmestyi urosleijonan pää.
Kettu oli hypätä ilmaan pelkästä säikähdyksestä, mutta toipui pian huomattuaan, ettei tämä kissapeto ollut järin vihaisella päällä. Kettu ei vain ollut koskaan nähnyt ilmielävää leijonaa, tuskin oli tunnistaa. Kuitenkin tarinoiden kuvailut vastasivat, joten ehkä tämä sitten oli.
"Kyl mä uskon niin", Kettu vastasi ja väläytti pienen hymyntapaisen. Tuskin tuosta nyt oli haittaakaan.
"Oletko sinä jonkinlainen leijona tai jotain..?"

[cookiemonster]

//Mulle ainakin sopii tuo ei roolimisjärjestystä, kun tämä foorumi vaikuttaa aika hiljaiselta. Jos nyt siis jatkan. (:

Koiraeläin hyväksyi, Maheemin iloksi, leijonan pääsyn suojaan. Uros ahtautui puunrunkoon, mutta sen häntä jäi ulkopuolelle. Koiraeläin esitti kysymyksen Maheemin lajista.
"Kyllä, olen leijona, Maheem nimeltäni. Sinä olet ilmeisesti jonkin sortin koira...?", leijona kysyi.

Voi kylläpä se oli ollut epäkohtelias! Varsinkin noin mukavan näköiselle... Eipä ollut Maheem koskaan nähnyt tuon väristä eläintä. Mutta mustaa oli toisessa kiitettävästi, mustasta uros piti. Ja kauniit, siniset silmät. Mutta ei uros vaikuttanut ehkä ihan hänen tyypiltään. Tai ainakaan ulkonäöltään. Mutta jestas, eihän se voinut toista tuolla tavalla tuomita, tutustumatta paremmin! Niinpä leijona otti paremman asennon, valmistautuen syvälliseen, pitkään tutustumiskeskusteluun, kuten Afrikassa oli ollut tapana. Ensin esittäydytään, sitten puhutaan useiden tuntien ajan läpi mielipiteet oikeastaan kaikesta, ja sitten ollaan niin hyviä tuttuja, että ihan kuin oltaisiin tunnettu vuosia. Puunrunkoon rummuttava sade toi uroksen mieleen heimojen bongorummut. Pisaroiden putoamistahti kiihtyi, maata kasteleva sade yltyi, uhkasi paisua rankkasateeksi. Aivan kuin sadekaudella, Maheem mietti.

[Roba]

Kettu katsoi leijonaa uteliaisuutta täynnä olevilla silmillä tuon esittäytyessä Maheemiksi. Mielenkiintoinen nimi, Kettu tuumasi. Kissaeläin veikkasi urosta koiraksi. Kettu virnisti.
"Juu susi minä olen", kultaturkki sanoi ja lipaisi pikimustaa kirsuaan. Mustat jalat olivat ristissä suden edessä ja tuuhea häntä lepäsi eläimen vasemmalla puolella. Kirkkaat silmät tutkivat valppaina Maheemin piirteitä, suuria hampaita ja pitkää harjasta.
"Mistäs sinä tänne ilmestyit?"
Kettu tunnettiin ainakin sen kotiseudulla häikäilettömästä tavasta kysellä muilta tietoa niin suoraan, miettimättä oliko se sopivaa vai ei. Nytkään se ei edes huomannut miettiä, olisiko kysymys sopinut tilanteeseen. Kuitenkin uros oletti, ettei siitä haittaakaan olisi.