Milijan

[Viima]

NIMI: Milijan, "Milja"
IKÄ: Täysikasvuinen, viisi vuotta
SUKUPUOLI: narttu
LAJI/ROTU: koira, Bordercollie
ULKONÄKÖ: Miljalla on tumma, perus bordercollien pääväritys, mutta puolet kasvoista, vatsa ja oikeanpuolisessa ruumiissa on blue merlen väritystä isänsä perintönä. Hännänpää on valkoinen, samoin kuten kaulassa oleva "kaulus". Oikea tassu on myös Blue merle - värityksen alainen. Vasemmassa tassussaan vihreä säärystin, jonka alareunassa keltainen juova. Turkoosit silmät, kevyt turkki. Hieman lerpattavat korvat.
LAUMA: laumaton, mutta tuleva Empressin omega.
LUONNE:
Milja on epärehellinen ja joissain tilanteissa epämukava.
Narttu ei ole kovinkaan luotettava, joten ei kannata kertoa syvimpiä salaisuuksiaan tai mitään henkilökohtaisia asioita juuri tälle henkilölle. Juuri tästä epäluotettavuudestaan johtuu, ettei Milja ole saanut koskaan mitään varsinaista laumaa. Laumassakin tämä olisi varmaakin varmemmin omega, eli huijari, epäarvostettu ja ehkäpä jokin pienehkö orjakin. Milijan ei ole saanut koskaan varsinaisia ystäviä, vain kuin hetkeksi. Kerran tällä oli todellinen ystävä, Nia, joka ei välittänyt Miljan tavasta kertoa toisille asioita. Kaikkia Nian asioita narttu ei kuitenkaan vain voinut kertoa.

Milja on hylätty, mutta kuitenkin joidenkin, epäluotettavuudesta tietämättömien uroksien ihastuksen kohde. Nartun turkoosit silmät ja viehkeä ulkomuoto takaavat asian. Ne uroot, jotka tietävät Miljan luonteen, pitävät itseään erossa, mutteivat pakosti saata rankaista tätä jostain huijauksesta, tämä kun katsoo niin surullisesti ja alistuneesti. Se onkin kauneuden lisäksi vahva ase.

MENNEISYYS:
Milijan syntyi kahden bordercollien pennuksi ihmisperheeseen. Narttu oli veljeään älykkäämpi, ja sai aina varastettua kaikki lelut ja tavarat toisen nenän edestä. Pian Milja alkoi kokeilla rajojaan, ja alkoi käydä perheen tavaroiden kimppuun. Ensin lähti isännän kenkä, sitten emännän puurokauha, vielä isosiskon tyyny, niin soppa oli valmis. Nuori pentu heitettiin ulos talosta, kaupungin armoille. Täällä narttu tapasikin Nian, pystykorvaisen kulkukoiran, jonka kanssa tämä ystävystyi heti. Nia ei välittänyt siitä, ettei Milja osannut pitää salaisuuksia kovin hyvin. Nämä olivat parhaat kaverit, ja Milijankin ponnisteli, ja sai pidettyä Nian raskaimmat salaisuudet omana tietonaan. Heillä oli samanlainen huumorintaju, ja muutenkin he olivat niin hyvässä sovussa keskenään.

Kolme vuotta tämä ystävyys kesti. Kolmannen syksyn alkuvaiheilla jokin koirapelastus 'pelasti' Nian kaduilta. Viikon ajan Milja kävi aina Nian ristikkohäkin luona juttelemassa tälle ja pitämässä seuraa. Mutta sen viikon kuluttua eräs ihmisperhe kävi noutamassa nartun. He nostivat vastaan hangoittelevan, ruskean seropin autoonsa ja ajoivat pois, huomaamatta tumma bordercollieta, joka yritti juosta auton perässä. Ei tämä kuitenkaan kauaa jaksanut, ja hyvästeli ystävänsa heilauttamalla häntäänsä surullisesti. Nia taas painoi tassunsa takakontin ikkunaan.

Milja lähti pois, ja valehtelun taito, joka oli juuri alkanut lähteä nartun ruumiista, palasi taas. Pahempana kuin ennen. Katkerana Milijan ohitti monien laumojen alueita, kunnes pääsi Feykiriin, paikkaan josta ei ollut mitään tietoa.

PELAAJA: Viima
PELIPAIKKA: Feykir
KUVAPOHJASTA KIITOKSET: anbu-flashez.deviantart.com/