Yön syli

[Viima]

Scotty ei viitsinyt puhua. Puhetta kyllä riitti, kun ylienerginen pikkupentu rääkyi ja lörpötti. Rasittavaa. 'Mutta - KUKAAN ei ole ärsyttävämpi kuin Scott!'
Uros ärähti penikkamaisesti toisen pissistelylle. Että joku kehtasikin vonkua Scottylle, ja mennä sitten valittamaan tyhjiä muille? Nyt sai Siru kuulla kunniansa.
Vihersilmä käveli tavallisesti nartun vierelle. Uros pomppasi nopeasti sivulle, yrittäen saada Sirun kaulasta kiinni. Hetken kuluttua uros vain katsoi Dartia, virnisti ja valmistautui siihen että nuorempi harmaaturkki kostaisi, hyppäämällä niskaan. Nyt Scotty oli valmis, antaa tulla vain.
Vaan nälkä kurni kasvavan uroon vatsanpohjalla. Voi kun nyt olisi jänis, jota syödä! Koiralla vain ei ollut jänistä. Ja metsästämään oli pennun turha ryhtyä - ei sitä jänistä saisi kiinni, uros olisi liian äänekäs ja malttamaton. No, jospa Dart osaisi jotain.
Edelleen valmiina Sirun äkkikostojen varalta urospentu havaitsi herkullisen, jäniksen tuoksun. Scotty katsoi urooseen virnistäen ja olettaen, että nuoliturkkikin havaitsisi sen.

[Roba]

Dart katseli pentujen touhuja silmiään pyöritellen. Eivätkö penikat tajunneet, että olivat vieraalla maalla, ja että joku voisi hyökätä ihan tyhjästä heidän päällensä? Turha niille olisi selittää, eivät ne kumminkaan kuuntelisivat, Dart tuumasi ja hipsi sivummalle.
Siru liimautui nuoliturkkiin kiinni valittamaan Scottysta. Uros mulkaisi sitä paheksuvasti - kyllähän hän oli tilanteen nähnyt.
"Taidat olla hieman ihastunut Scottyyn", Dart totesi, näyttäen pennulle kieltä ja sipsuttaen tämän edessä kuin ballerina. "Siiruu tykkää Scottystaa, Siiru tykkää Scottystaa..."
Sitten Dart vakavoitui, lähti etenemään kujaa eteenpäin aistit valppaina. Enempää se ei jaksanut alentua pentujen tasolle. Peuhatkoon keskenään. Meni Dart kuinka kauas tahansa, silti ne seurasivat. Uros irvisti.
Äkkiä tarkka nenä havaitsi jäniksen tuoksun. Se tuli tuulen mukana jostain etelästä.. Ahaa, tuolta. Uros vilkaisi Scottya ja huomasi tuon katseen. Dart vinkkasi pennun pienellä elellää mukaansa, ja lähti jäljittämään. Ilmavainulla ei pitkälle pötkittäisi.
Hetken etsinnän jälkeen Dart löysi pölyisestä maasta vainun, virnistäen sitten. Se vilkaisi taakseen katsastaakseen, oliko Scotty vielä mukana. Olisi hyvä nähdä pennun kyvyt, ja tarvittaessa opettaa, sillä siihen tehtävää ei ainakaan nyt löytyisi muuta henkilöä, ja joskus pennun oli opittava ansaitsemaan elantonsa.

[larena]

-Ha hyvä vitsi en varmano oo! iso läskimooses!!!!kuka nyt tosta tykkäis??
Siru nyrkisti kiruaan ja katsoi suureen urokseen halveksuvasti. Kului hetki ja pentu odotti,että tulisi vastaus,mutta turhaan. Pentu katsoi taakseppäin. Näky oli niin kaunis,että pentu oli aivan huumaantunut siihen. heti,kun Siru avasi silmänsä se pinkaisi Dartin perään ja huusi jotai sekavaa mistä kukaan ei olisi saanut selvää.

Lasisilmä pysähtyi ja höristi korviaan. jossain lähi puussa lauloi joka hömötiainen tai makrilli. tai no ainakin Sirun mielestä makrilli tai... ei se pentua kauaa kiinnostanut. Kakara tuhahti ja lähti kevyeen hölkkään. Ravi tippui kävelyksi ja sen mukaan laahaukseksi. taka jalassa oleva naru oli painautunut pennun turkkiin,niin monesta lätäköstä Siru oli juossut. Lasisilmä harhaili sinne sun tänne kunnes löysi dartin ja huokaisi:''olen märkä koira''

[Viima]

Scotty alkoi nauraa täysikasvuisen uroon lauleskelulle. Ei siinä sinänsä mitään hirveän hauskaa ollut, mutta oli aivan mukavaa antaa narttupennun hieman omaa lääkettään. Mutta eihän se tuosta yhtään parantunut.
"Minuako tarkoitat? Ehkä, mutta etköhän itse ole aivan yhtä naurettavaa seuraa."
Scotty hymyili ilkeästi ja juoksi Dartin perässä kuuliaisena. Koira oli nyt täysin keskittynyt saaliin paikantamiseen. Urospentu yritti olla kuulematta Sirun jokapäiväisiä hölötyksiä ja onnistuikin siinä kohtuullisen hyvin. Tälläiset hetket olivat niitä ainoita, harvoja hetkiä jolloin Scott oli hiljaa ja keskittynyt. Vihdoinkin joku opetti pentua saalistamaan, ja saalistaminen oli tosi jännää.

Dart valvoi vähän väliä, olivatko pennut mukana ja etsi hajujälkeä maasta. Se ilmeisesti löytyikin pian, ja Scottykin haistoi sen hetkeä myöhemmin. Jänis olisi pienen hölkkämatkan päässä, sinne pääsisi nopeasti. Sinne pääsisi nopeasti, ellei Siru tai muut yhtä kaukaa kierrettävät esineet hidastaisi matkaan.
Voisi sitä sanoa että Scotty oli hieman ilkeä Sirulle, nyt tosin aivan tietoisesti.

[Roba]

Dart ravasi rennosti mutta äänettömästi jälkeä pitkin, korvat höröllä ja silmät koko ajan ympäristöä seuraten. Saalista ei pitänyt säikyttää, ja Dart toivoi ettei kumpikaan penikoista tekisi jotain mikä saisi metsästystä epäonnistumaan. Hah, sitä pitikin toivoa.
Uros hidasti hiljaiseksi tassutteluksi painuen automaattisesti joka askeleella alemmaksi. Teräväkärkiset korvat havaitsivat jo pieniä ääniä. Uros ei katsonut taakseen, se olisi rikkonut täydellisen keskittymisen. Kiiluvat silmät olivat nauliintuneet yhden kärsineen rakennuksen kulmaan, jonka takana jänis ilmeisesti lymyili.
Oikeassa oli herra ollut. Maha maata viistäen se hiipi kulmalle, vilkaisten sen taakse ja vetäytyen takaisin.
"Aivan hiljaa..." se kuiskasi matalalla äänellä Scottylle. "Hivuttaudu seuraavaksi kulmalle ja odota kunnes kohde on selin sinuun. Hyökkää vasta, kun olet itsestäsi täysin varma."
Dart laskeutui makuulle ja ryömi muutaman sentin sivummalle antaen pennulle tilaa. Scotty saisi tuta niskassaan jos möhlisi, uros oli siitä aivan varma. Se kuitenkin haistoi jäniksen olevan tyyni. Jos penikka ei saisi sitä kiinni, Dart luultavasti juoksisi jäniksen perään toivoen vain parasta.